Keskinorjalainen maantie on leveä ja mutkainen, nousee ylös kaltevasti kuin lentokone nousukiidon jälkeen ja laskeutuu sulavasti laaksoon kaarrellen kuin taivaan lintu leposijalleen. Traktori vetää perässään mustaa säiliötä, hiljentää yhdystien risteykseen ja poikkeaa pellolle, avaa säiliön hanat ja musta öljy ruiskuaa viuhkana pellolle ja värjää sen kiiltävän mustaksi. Tumma tuoksu täyttää tienoon.
Eihän noin tapahdu, koska norjalaiset ovat järkeviä ja viisaita ja ymmärtävät pumpata öljyn merestä, jalostaa sen polttoaineeksi, dieseliksi, lentopetroliksi, bensiiniksi, lämmitysöljyksi... Ei heille tulisi mieleenkään ajaa öljyä pellolle, vaikka sillä maa ei tuhoutuisikaan, vaikka linnut eivät siihen itseään sotkisi. Norjalaiset ymmärtävät, että musta, arvoton, pahalta haiseva neste voidaan jalostaa arvokkaiksi tuotteiksi ja myydä kalliilla hinnalla.
Pohjalainen tie kulkee suorana ja tasaisena. Montakaan mäkeä ei matkaan mahdu. Suuri traktori vetää vihreää säiliötä perässään, hiljentää yhdystien risteykseen ja poikkeaa pellolle, avaa säiliön hanat ja laskee vihreänruskean, pahanhajuisen liemen pellon pintaan. Hirvittävä lemu täyttää tienoon.
Noin tapahtuu, vaikka jo kauan on tiedetty lietelannan soveltuvan jalostettuna vaikkapa arvokkaaksi polttoaineeksi, energiaksi, jonka voisi kalliilla myydä sitä tarvitseville. Nyt se levitellään jalostamattomana pelloille viikonloppuisin peltovarsien ihmisten riesaksi, ohi ajavien riesaksi, kirkonkylien ja kaupunkien asukkaiden riesaksi, kesäjuhlien julkean jumalattomaksi harmiksi.
Afrikkalainen kuivaa lehmänlannan ja polttaa sen sitten hellassaan ja tekee tulella ruokaa. "Luonteeltaan neekerit ovat iloisia ja huolettomia ja pitävät paljon soitosta ja meluavista leikeistä."*) Noin sanotaan viisikymmentäluvun suomalaisessa maantiedon oppikirjassa.
*)Iivari Leiviskä: Koulun maantieto, WSOY 1950
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti