Ihmiset keräilevät kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta. Yhdellä on tuhat erilaista Barbie-nukkea ja toisella läjäpäin mainoskyniä. Jotkut keräilevät pieniä ja halpoja esineitä, toiset taas kalliita ja arvokkaita kuten tauluja, kultaa, koruja, autoja.
Sattuipa kerran samaan ravintolapöytään kaksi automiestä. Toisella oli musta ja pöyhevä tukka, pitkät pulisongit, komeat kultavitjat kaulassa, valkoinen, koreilla, hiotuilla lasinpaloilla viimeistelty korkeakauluksinen takki, leveälahkeiset, valkoiset housut ja krokodiilinnahkaiset kengät. Mies puhui matalalla äänellä ja selvästi yritti saada ääneen samettista kaikua kuin esikuvallaan. Hän pyöritti Cadillacin avaimia renkaassa ja kuiskasi puoliääneen vieressään istuvalle:"On muuten Elviksen entinen caddy - mulla meinaan." Vierustoveri katseli avaimia ja miestä eikä edes asentoaan muuttanut. Nojaili huolettomasti taaksepäin, nosti kuitenkin kätensä niskan taakse ja jalkansa polven päälle ja heilutteli jalkaterää.
- Kävin toissa viikolla katsastuksessa. Sanoivat, että mulla on Ristuksen vanaha Taunus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti