Suhteellisesti meitä ei ole ehkä edes olemassa

Eilen kerroin olevani kahdeksan miljardin valovuoden päässä jostakin. Ei se minusta pientä tee, että minä ajattelen niin. Mutta se tekee minusta todella pienen, että joku siellä kahdeksan miljardin valovuoden päässä ajattelee niin. Tai vaikka ei ajattelisikaan. Aivan sama, mitä siellä todella kaukana on - pölyä, kiveä, soluja, ihmisen kaltaisia olentoja, ajatusta, haaveita, värejä, tuulta, sadetta, jäävuoria, jumalia, Jumala - sieltä katsoen minua ei käytännössä ole edes olemassa. Siitä huolimatta olen kuitenkin hyvin monimutkainen olento. Tässä kyllä piisaa päiväksi pohtimista.