Laukaus kajahti ja harmaa savu pöllähti kuolevan eläimen suojaksi. Sika katsoi pyörein silmin hämmästellen elämää viimeisen kerran mustaruutinen reikä keskellä otsaa, huojui ja heilautti päätään ja putosi suorilta jaloiltaan tantereeseen. Sika teurastettiin ja nostettiin roikkumaan myllyn päädyssä olevan teurashuoneen kattoparruun. Veripisarat nolppusivat sen kärsästä, kun se heilui köyden nokassa aukinaiseksi leikattuna kylkiluut valkoisina kuin maalikylien ikkunanpokat. Jekaterina vilkaisi vielä sikaa ja työnsi oven kiinni.
- Sikopotsi sinnuu, miten käi. Miun nälgäin on siun henkeis.
Kuolleen sian ja tuoreen veren haju alkoi kulkeutua tuulen mukana pitkin Hartikanvaaran rinteitä, kierteli jokirantoja, mutkitteli puitten ja pensaitten välistä, oikoi paloaukeat, saavutti sakeat metsät ja ryteikköiset nevat ja asettui viekkaasti herättelemään rankahäkissään makoilevaa karhu-urosta. Mustanahkainen sierainpari heilahteli ja ylähuuli nousi ylös ja paljasti kellanvalkoiset hampaat. Suu aukesi ja kieli putosi veltosti ulos, mutta voimistui pian ja lipaisi kirsun kosteaksi. Lökki-Ontrei ja Vasili valpastuivat, kun huomasivat saaliinsa heräilevän ja tavoittelevan sille mieluista hajua. Miehet tiesivät, ettei heidän parannut otsoa hereille asti laskea, vaikka häkki olikin tukevasti neljän männyn välissä eikä ihan heti periksi antaisi. Oli kuitenkin helpompi pitää karhu makuullaan ja voimatonna häkissä kuin sitä täysissä äkeissään ja kiukkuisena kesyttää. Valuttivat miehet yksissä tuumin keitostaan karhun kitaan ja jo muutaman minuutin kuluttua se nukkui taas sikeästi kuin talviuntaan. Muutaman kerran sen tassut heilahtivat ja maha kouristi, mutta pian se rauhoittui paikalleen kuin henkensä heittänyt.
Tiesivät veljekset karhun haistaneen tuoreen lihan ja lämpimän veren eikä se ihan heti sitä hajua unohtaisi. Ei semmitenkään, kun oli nälkäinen ja varmasti kiukkuinen ja kiivas, kun pitkästä unestaan viimein heräisi, milloin heräisi. Mutta vielä muutaman päivän ajan piti karhun elimistöään tyhjentää ja nälkäänsä kasvattaa ennen kuin päästäisivät nuo turjakkeet karhun pinteestään. Tökkivät vielä nukkuvaa karhua ja kokeilivat, että olivat valjaat tukevasti kaulan ympärillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti