Huipulla ei aina tuule, sillä sanotaan Suomen olevan maailman johtavia tietoyhteiskuntia. Jos huipulla tuulisi, voisi olettaa Suomen aseman horjuvan tai ainakin lepattavan kuin siniristilipun ruumisauton keulasalossa.
Veljeni Raimo kuoli aikaisin kevättalvella 2012 ja merkittiin kuolleeksi ja kuolleena haudattiin. Pidettiin perunkirjoitus ja asiat järjestettiin sille mallille, että hän saattaisi levätä rauhassa ilman maallista häiriötä ja ilman maallisia velvoituksia saati etuisuuksia.
Eilen sain Raimolle osoitetun kirjeen, joka sitten oli käännetty minun osoitteeseeni. Kirje oli Kelalta, joka tietää kaiken elävistä ja kuolleista - niin oletin. Kirjeessä ilmoitettiin, että Kela korvaa elokuussa jätetyn hakemuksen mukaan sairaudesta aiheutuvia kuljetuskuluja 17,50 euroa ja että summa on maksettu Raimon tilille. Ongelman tässä aiheuttanee se, ettei Raimoa enää ole sen paremmin kuin tiliäkään. Eikä hän todennäköisesti ole hakenut enää elokuussa mitään korvauksia.
Kelan automaatti on puhunut. Kuolleelle on hakemuksen mukaan maksettu kuljetuskorvauksia olemattomalle tilille.
Kun elämme tietoyhteiskunnassa, elämme tietokoneiden virtuaalimaailmassa. Siellä ihminen kuolee, jos kone niin haluaa. Tai sanotaanko, että ihminen kuolee, kun kone päivittää itsensä. Jonakin päivänä saattaa kuitenkin käydä niin, että palvelu paranee aivan itsestään ja me kaikki saamme kuljetusavustusta tai se huononee siihen malliin, että me kaikki joudumme maksamaan taksin aivan itse.
"Puhelu nauhoitetaan palvelun parantamiseksi."
- Haloo. Onko siellä ihmistä?
1 kommentti:
Ei sielä taida olla?
Lähetä kommentti