Leveäteräinen kirves kumahti tuoreeseen lihaan ja katkeava luu rusahti kuin kuivunut koivun oksa. Kauri oli nostanut sian ruhon puolikkaista pölkyistä rakennetulle vaahterapöydälle ja pilkkoi sian parin kilon paloiksi. Kylkiluista keitettäisiin soppaa tai savustettaisiin ne savusaunan orsilla maittaviksi makupaloiksi, joita kelpasi kylminä talvipäivinä imeskellä. Jekaterina pinoi lihat kankaiden väliin jokivarren aittaan. Aitan lattia oli vahvan muhakerroksen peitossa ja muhan alta kuulsi valkoinen lumi ja kirkas jää. Se oli joen jääpeitteestä sahattu kesää varten sahanmuhan alle kylmää hohkamaan ja ruokaa säilömään. Eivät sienneet kylmässä aitassa kärpäsen toukat saati viihtyneet torakat tai muut lihan perään olevat hyönteiset. Ja vahva suolakerros karkotti sitkeimmänkin tuholaisen maukkaan sianlihan kimpusta.
Neljälle ihmiselle kokonaisesta siasta piisasi melkein puoleksi vuodeksi silavaiseksi siivuksi leivän päälle, rasvaiseksi paistiksi perunoita höystämään tai muhevaksi kinkuksi joulupöytään. Oli kuullut Kauri matkoillaan, miten Ruotsin maalla jouluksi sika tapettiin ja sen kinkut paistettiin kokonaisina joulua tupaan tuomaan. Pää työnnettiin kokonaisena uuniin ja ruskeaksi paistettiin ja vielä lopuksi kirkkaanpunainen omena sen suuhun työnnettiin.
- Ka juablukka sikopotsin suus se ylen äijält tsomainen on.
Oli lauantaipäivä. Myllyn kattilan alla paloi tuli verkkaisesti ja kone kolahteli kuulaan kumeasti. Aamupäivän työt oli tehty ja laskeuduttiin kohti pyhää. Toistakymmentä kuormaa jyviä oli jauhettu jauhoiksi leipää ja puuroa ja nisua varten, lehmille appeen sekaan karkeammaksi ja nisujauhoksi ohuen ohueksi tai puolikarkeaksi. Ei jauhanut Kaurin mylly enää sitä, mitä sattui kivien välistä tulemaan, vaan sellaiseksi se jyvän hienonsi, millaiseksi mylläri sen halusi. Puolen päivän jälkeen lähtivät miehet koteihinsa ja jättivät Kaurin ja Jekaterinan poikiensa kanssa myllyrantaa keskenään asumaan.
Loppukesän leppeä tuuli liikutteli ensimmäisten hallaöitten värittämää pihapiiriä. Pihlajien lehdet olivat alkaneet jo vähän punertaa, ja painavat marjatertut taivuttelivat oksia alemmas. Tuuli huojutteli niitä hitaasti kuin arvellen ja kuulostellen. Saunan avoimesta ovesta leyhysi savuinen lämpö ja sen kitkerä haju levisi pitkin rantaa ja nousi päätalolle saakka. Konsta ja Sassa kantoivat vettä saunan paljulle kumpikin voimiensa mukaan. Poikien hiusrajat olivat hiestä märkinä, ja kovin raskaina painoivat puiset vesikiulut hentojen poikien käsissä.
- Männööt hyvät lämmöt hukkaan tyhjää touhutessa.
Konsta ei ollut koskaan kovin innoissaan ruumiilliseen työhön tarttumassa. Veden kantaminen oli hänestä kovin vastenmielistä ja monesti yllätettiin hänet vajaan kiulun kanssa kävelemässä ja omastaan Sassalle jakamassa. Mutta niinkuin aina ihminen, joka ruumiin työtä vieroksuu, keksii hän mitä kummallisimpia apuvälineitä elämäänsä helpottamaan. Eipä aikaakaan, kun nousi myllyrannasta saunaa kohti köysirata, johon oli Konsta sitonut puolen kymmentä puista vesikiulua. Kiilapyörään oli poika taottanut seppä Ontreilla rautaisen kammen ja jo nousi pesuvesi saunapaljuun yhtäkään askelta ottamatta ja otsaa hikeen asti saattamatta. Muutaman tsaarin kopeekan hinnalla hän sai Sassan vielä kampea pyörittämään ja keskittyi itse uutta keksintöään vielä paremmaksi säätämään.
Porisi padassa kesäsian ensimmäinen lihakimpale ruokapöytään. Saunan ovet olivat apposen avoimina ja suuren kivikiukaan viimeiset lämmöt kuivattivat löylyn kostuttamia seiniä ja lauteita. Ylisellä kuivuivat kylkipalat ja imivät viimeisiä savujälkeisiä mausteekseen. Saattaisi siitä jo kirkonmenon jälkeen taittaa rapoisan luun lihoineen, mehuineen.
Keittyvän lihan ja kuivuvan kylkipalan himoittava tuoksu nousi selkeän syyskesän pilvettömälle taivaalle, laskeutui sieltä alas ja leijaili huumaavana kilometrien päähän horteestaan heräilevän uroskarhun päiväkausien nälän herkistämään kirsuun. Haistoivat herkullisen tuoksun myös Tanjosen veljesten räkäreunaiset sieraimet ja tiesivät silloin kuraturvat, että oli aika tarkistaa karvatassun valjasremmit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti