"Tanjosen pojat Ontrei ja Vasili olivat käyneet idästä pyytämässä karhun ja sitä pitäneet päiväkausia nälässä. Päästivät sen Gauril ja Jekaterina Hartikaisen pihassa irti ja se oli kiusattuna saanut aikaan paljon tuhoa. Veljekset eivät tunnustaneet tekoaan, mutta kun eivät ole kovin viisaina miehinä he tunnettuja, pääteltiin valjaista juuri näiden koltiaisten olleen asialla. Valjaat olivat Tanjosen poikien isän, Grigori Tanjosen jo vanhuuteen kuolleen tamman valjaat. Karhun ei kukaan tiennyt osaavan itseään hevoskärryn eteen valjastaa."
Noin kirjoitti isä-Tenttu kirkonkirjaan ja tallensi varsin ikävän tapahtuman tulevien sukupolvien luettavaksi.
Myllyllä ei monta päivää vahinkoja korjattu saati niiden perään murhetta kannettu. Levisi pitkin pitäjiä kummallinen tarina pienestä hevosesta, joka oli pitkin taivaita kärryihin valjastettuna Hartikanvaaraan lentänyt tähtivana perässään. Oli pihan poikki kaarrellut kuin ryssän kotka ja aina mennessään milloin minkin tavaran särkenyt tai nurin potkinut. Kun talon isäntä oli viimein saanut hevosen alas ammutuksi, olikin tuo ryökäle maahan pudottuaan muuttunut mesikämmeneksi. Noista puheista katsottiin ennusmerkkejä tuleviksi tapahtumiksi. Mitä kauemmas Hartikanvaarasta tarina kulki, sen väkevämmäksi muuttui hevosen voima ja sen suuremmat olivat myllyrannan tuhot. Olipa jo kaksipäinen kotkakin hevoskärryn kanssa lennellyt ja raadellut katraallisen lampaita käyrällä nokallaan ennen kuin oli Kauri saanut sen alas ammutuksi ja viimeistä sulkaa myöten kynityksi. Tiedettiin noista merkeistä, että maailma mullistuisi Venäjän maalla ja pahat ajat tulisivat sieltä Suomen suuriruhtinaskuntaan kuin aina ennenkin. Sanottiin, että kasakoiden tuloa tiesivät kaksipäiset kotkat, ja kaikista pahin ennusmerkki olikin juuri karhuksi muuttunut hevonen.
- Heboinen on niätsen Suomi ja ryssän karhu on ryssän karhu. Sen tiijät, miten hänessä käy. Ammut hyvän heboisen da karhun suat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti