Ihminen ei käytä mihinkään niin paljon rahaa ja voimavaroja kuin toisen ihmisen tappamisen suunnitteluun ja toteutukseen. Sotakoneet ovat kalliita ja sitovat älyä ympärilleen varsin mittavia määriä. Se on hyvin harmillista. Toki noista tuhoponnisteluista joissakin tapauksissa hyötyy myös rauhallinen ja rakastava maailma, mutta kovin on kallis tuo hyvinvoinnin kiertotie.
Säilyke lienee tunnetuin sotakeksintö. Kun piti maailmansodan taistelureissuilla saada helposti tuoretta ja syömäkelpoista ruokaa, keksittiin säilöä lihaa ja muita elintarvikkeita ilmatiiviiseen peltiastiaan. Uusimpia ihmiskuntaa kovasti hyödyttäneitä oivalluksia ja sotatuotekehittelyn tuloksia on gps-paikannus. Kun aiemmin vain ohjukselle annettiin oikeat koordinaatit löytää vihollisen tukikohtiin tuhoa tekemään, nyt myös tavallinen autoilija saattaa löytää kotiin tai kylään satelliittipaikantimen avulla. "...ota toinen oikealle..." Mutta niin kuin sodassa saattaa ohjus harhautua radaltaan, myös sokeasti geepeeässän opastusta seuraava voi löytää itsensä autoineen vaikka satama-altaasta. Sodassa tappion voi ymmärtää, mutta kylmässä altaassa auton kanssa voi myötätunto sotainisinööriä kohtaan olla hakusessa.
"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin..." Noin kirjoittaa runoilija. Jos seksin puute tappaisi, olisi sotakoneiston älyosasto keksinyt jo yksinäiselle sotilaalle keinokaverin. Mutta sukupuolipartnerin puute ei liene sodan kannalta niin merkittävä, että siihen kannattaisi investoida älyä tai rahaa. Niinpä toistaiseksi yksinäisen ihmisen kumppaniksi on vain typeränoloisia kumilolitoja ja Antonio Banderas Blow Up Dollseja. Ei ole kehittänyt sotainsinööri sotapojalle sellaista kumikumppania, jonka kanssa voisi keskustella Herman Hessen Lasihelmipelistä ja naukkailla nuotiolla punaviiniä partioreissulla vihollisen selustassa. Saati sitten leikkiä lemmellä kynsitulien lämmössä vihollisen laserkatseelta suojassa. Vaan jos olisi, olisi myös vihollinen kehittänyt keinon mokoman mukavuusvälineen nopeasti paikallistaa. Ei tuntuisi hääviltä semmoinen, kun vihollinen ampuisi yksinäisen sotamiehen nuotiokumppanin taivaantuuliin kesken henkevimmän keskustelun. Voisipa osalliseksi joutua tavan siviilikin metsäautotielle poikettuaan. Siinä olisi metsien mies housut kintuissa escortinsa takapenkillä ypöyksin, kun täsmäohjus olisi vienyt morsiamen kuin taikuri pöytäliinan astiaston alta. "Ota toinen oikealta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti