Kun Tanjosen veljesten karhunleikin kaikki vauriot pihassa ja myllyllä oli korjattu näkymättömiin, kokosi seppä Ontrei tavaransa kolukärryynsä ja saattoi itsensä matkaan kohti Sortavalan Harlun kylää, jonne Kauri suunnitteli höyrysahaa. Siellä olisi työmaata moneksi vuodeksi eikä sepän enää tarvitsisi sen jälkeen paikkaa vaihtaa, vaan voisi asettua asumaan sahalle, missä rauta oli aina puuta vasten lujilla ja sepällä takomista aamusta iltaan.
Raskaat olivat rautavanteiset vankkurit miehen kiskoa. Päivän hämärtyessä illaksi oli seppä Ontrei niin väsynyt, ettei jaksanut itselleen yösijaa etsiä, vaan rakensi kärrynsä viereen havuisen laavun ja siihen tulen sytytti lämmikkeeksi. Paistoi itselleen Jekaterinan mukaan leikkaamaa sianlihaa. Iloisesti räiskähteli paksu silava pannulla ja ruskeaksi paahtui paisti. Saatteli seppä suulliset maukkaan piimän kera alas vatsaan ja pian oli mies ravittu taas. Alkoi ankaran matkan rasitus kaikota lihaksista ja voima kulkeutui vähitellen takaisin reutoneeseen ruumiiseen. Kylläinen väsymys vaivutti miehen syvään ja rauhalliseen uneen. Nuotion tervakset räiskähtelivät ja kipinät kohoilivat syksyilmaan ja häipyivät tähtien taivaalliselle merelle kuin unet aamuiseen auringon nousuun.
Risahteli ja kohahteli metsä, kun miehet astelivat kohti hiipuvaa hiillosta. Pian näkivät he seppä Ontrein nukkuvan punahehkuisen loimotuksen kajossa suu auki ja kumea kuorsaus tärisytti raikasta ilmaa. Nostivat molemmat miehet käsissään olleet sauvat ilmaan ja vimmatusti löivät he nukkuvaa miestä. Kun olivat kartunneet sepän ruumiin punalihaiseksi ja veriseksi, lopettivat miehet lyömisen ja katsoivat, hengittikö seppä Ontrei vielä. Ohuesti kuului rahiseva ääni elävästä miehestä ja paksuksi turvonneet lihakset värähtelivät.
Nuotio sammui kokonaan ja ohut höyryutu nousi laavuhavujen alta tuskin näkyvänä kuin jäätyvästä lätäköstä. Olivat pimeän yön kummat kulkijat peitelleet seppä Ontrein pieksetyn ruumiin havuilla kuin väkivallan vimmassa kuitenkin toivoen, ettei tuo poloinen paleltuisi hallayöhön.
- Vai semmoista on mänty tekemää?
Jekaterina nyyhkytti tammipöydän toisessa päässä Sassa sylissään. Iso poika katsoi onnetonta äitiään ja pyrki sylistä pois lattialle murhetta karkuun. Konsta seisoi uunin ääressä ja tuijotti tulta kuin unta katsoen. Ei uskonut hän papin puhetta, vaan yritti kaikin ajatuksin sitä valheeksi muovata. Vaan todeksi kävi isä Tentun tarina sitä selvemmin, mitä enemmän hän siitä kertoi. Oli löytynyt seppä Ontrei Hepomäen metsiköstä kuolleeksi kiusattuna ja havuilla peitettynä kuin koira. Mitään ei oltu häneltä varastettu eikä sepän tavaroihin koskettu, mutta kovin oli rujoksi murjottu vahva ja voimakas mies, ettei ollut löytäjä häntä ensin tutuksi tuntenut.
- Ussiempi heitä ollut on. Jälet kertoot, että kaks on lyöjää ollut. Kaks on ollut.
Sakeni savu Kaurin ympärillä eikä hän enää kuullut papin puhetta, ei vaimonsa ankaraa itkua. Korahteli öljyinen piippu ja sakea piki valahti Kaurin suuhun. Mies sylkäisi väkevän nesteen uunin palavaan liekkiin, joka sihahti ja leimahti kirkkaammaksi kuin Kaurin mieli.
- Ne Tanjoset tämän tekkiit. Ei riittänt heile karhun leikki. Pit vielä seppä karttuloihe kera kuolliiks lyyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti