"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Makoilipa Jumala divaanillaan kaikessa rauhassa ja nautti taivaallisesta hiljaisuudesta, leppeästä tuulesta ja sunnuntain pyhitetystä levosta. Kukaan ei häirinnyt. Joitakuita rukouksia virisi ilmassa kuin ohimennen, mutta Jumalan päivä oli rauhaa täysi. "Olin minä taas kaukaa viisas. Hehheh! Keksinkin laittaa mokoman viisauden pyhään kirjaan, semmoisen, johon ihminen ei kuunaan kykene." Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Lipui taivaallinen päivä autereisesta aamusta punaruskoiseen, kuparinhohtoiseen iltaan ja laski aurinko taivaan kauniiksi värittäen maapallon taakse. Ja käänsi Jumala kylkeään, hymyili ilkikurisen unista hymyä ja nukahti. "Että minä sen sittenkin keksin, rakkauden säpin taivaan portille.", oli viimeinen ajatuksensa ennen levollista ja hyvin syvää unta ilman yhtään häiritsevää ihmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti