Ilves on notkea, nopea ja sangen tasapainoinen eläin. Se loikkii maassa ketterästi ja halutessaan karahtaa puuhun kynnet kaarnaa rapistellen. Ja ilves on siitä harmillinen kissaeläin, että niitä on liikaa. Niitä on joka paikassa talojen takapihoilla, metsissä syömässä lintuja ja linnunpoikia ja peuroja, ja ne levittäytyvät kirkonkyliin ja kaupunkeihin. Ilves peittää kohta koko maan niin, ettei enää metsämies sovi metsään ollenkaan. Ja siksipä pitää kerätä monen pitäjän metsästysseurat tätä sangen sikiävää petoa jahtaamaan ja ampumaan.
"Ilves kaatui siellä ja täällä." Minun mielestäni lehtiotsikot kyllä liioittelevat ja vääristelevät. Tuskin ilves tuosta vaan menee kaatumaan. On se niin ketterä eläin. Kyllä se sittenkin kaadettiin eli ammuttiin eli tapettiin eli lopetettiin. Niitä nyt vaan on liikaa. Sanovat.
Kenen mielestä ilveksiä on liikaa? Ei ainakaan minun. Asun metsän reunassa enkä eläissäni ole ilvestä nähnyt. Mutta minulle onkin aivan samantekevä koko peto, kun en kerran syö lintua, en peuraa, en karhua... Ajatellaan sitten näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti