Osa-aikalääkkeeltä dosettiin

Dosetti täyteen ja viikko on laatikossa. Kun ihminen tulee vanhaksi ja aina vain vanhemmaksi, lääkkeiden määrä kasvaa suureksi ja aina vain suuremmaksi. Useimmiten. Tarvitaan avuksi punaista muovilaatikkoa, dosettia. Siinä on jokaiselle päivällä monta lokeroa monelle eri lääkkeelle tunti tunnilta. Näin pysyy ihminen kutakuinkin kasassa hamaan kuolemaan saakka.
Mutta ennen vanhuutta ihminen siirtyy lähes kivuttomasti tai varsin pienin kivuin osa-aikalääkkeelle. Parin minuutin seisoskelu aamuisin lääke-/luontaistuotekaapin edessä riittää. Kätevästi napsahtaa pari puristetta inkivääriä lihaskipuihin, punaista riisiä kolesterolia karkottamaan, D-vitamiinia flunssanehkäisyyn, kalkkia luustoa kasassa pitämään ja vahvistamaan, muutama tippa silmiin näköä kirkastamaan, buranaa niskakipuun... Näin lipuu osa-aikalääkkeinen osa-aikaeläkeläinen rauhallisesti kuin kaarnavene pihalammessa luontaislääkityksen kautta eläkkeelle ja varsinaisiin oikeisiin sinisiin, punaisiin, keltaisiin, vihreisiin, valkoisiin, tehokkaisiin, tainnuttaviin, lamauttaviin, kipua ja tuskia poistaviin, nukuttaviin, piristäviin, rauhoittaviin, virkistäviin apteekin reseptilääkkeisiin. Ja dosettiin.