Aika monesti päivitellään farmarien intoa ostella uusia traktoreita, vaikka vanhallakin varmasti työt tulisivat tehdyiksi. Ajatellaanpas asiaa hiukkasen toisen ammatin kautta.
Kun ammattijuoksija lähtee maratonille sataviisikymmentä kertaa vuodessa, hän luultavasti vaihtaa juoksukenkiä sangen usein. Jos kenkä puristaa jostakin kohtaa, sitä ei voi käyttää, vaikka se olisi aivan uusi ja vasta muutaman maratonkilometrin ikäinen. Juoksija käytännössä elää tiellä, juoksee itselleen leipää pitkin asfalttia. Aivan samalla lailla farmari elää traktorissaan kauneimman kevään ja värikylläisimmän syksyn. Niinpä ei siis kovin paljon tarvitse ihmetellä maanviljelijän intoa vaihtaa työkonetta sangen tiuhaan tahtiin.
Kun elämäänsä elää muutaman neliön kopissa, tekee mieli vaihtelua, kaipaa komeaa, unelmoi uusista ominaisuuksista. Kallista on maailman mukavuus: kalliita ovat traktorit ja autot, kalliita ovat kesämökit ja huvilat, kalliita ovat maailman merillä lipuvilla laivoilla risteilyt. Mutta aika kallis on myös tämä ainutkertainen elämä, kultaakin kalliimpi tuokioinen. Mitä siinä maksaa mukavuus tai pölytön päivä ilmastoidussa hytissä kuivalla kevätpellolla? Ei se paljon maksa, jos sen rahalla saa omassa elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti