Linnut ovat lintuja ja ihmiset ihmisiä.
Ravintolassa: kaksikymmentä ihmistä hyppelehtii pöydästä toiseen ja syö vuoroin kebabbia, vuoroin lohta kermakastikkeessa tai ranskalaisia perunoita, lohkoperunoita, ranskalaisia perunoita, lohkoperunoita. Joku työntää kokonaisen ruisleivän suuhunsa ja rientää jo seuraavaan pöytään, tönäisee kumppanin syrjään ja hätäisesti viiltää kinkusta siivun ja nielee sen samoin tein kurkku suorana. Hypitään pöydillä, pompitaan tuoleilla, tönitään, kisataan, pudotellaan leipiä ja salaatteja lattialle ja kiireisimmät pudottautuvat mahalleen hotkimaan matolle levinneet italiansalaatit ja kermakastikkeet ja kurkut ja oliivit ja tomaatit.
Puussa: kaksikymmentä talitiaista istuu rivissä oksalla ja kaikkien edessä on kolme auringonkukan siementä. Iloisesti titityytä laulellen tiaiset syövät siemeniään rauhallisesti rinnakkain, liikuttelevat somasti siipiään ja heilauttelevat tasapainon vuoksi pyrstöjään. Ja kun siemenet on syöty, istutaan hetki vielä oksalla, pyyhitään nokka oksaan ja pinnistetään mustavalkoinen uloste perään katsomatta alas maahan ja käydään ruokalevolle. Ei ole mihinkään kiire. Tuuli leppeä heilauttaa löysintä sulkaa, pörhöttää rintauntuvia, värisyttää puun kellertyvää lehteä. Ja talvi on turkasen kaukana. Titikrroooooohhhhh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti