maanantai 14. marraskuuta 2011

Kipu oli kova, vaan ei ollut Aatamista apteekkariksi

Mitä Jumala teki ennenkuin loi taivaan ja maan? Loikoiliko, vötkistelikö? Mutta kun Jumala toimeen kävi, ei siinä kauan nokka tuhissut. Seitsemässä päivässä oli kaikki valmista ihmistä myöden. Jumala loi maailman ihan huvikseen ja ihmisen omaksi kuvakseen.
Minun työni on kevyttä toimistotyötä. Sen vastapainoksi käyn jokusen kerran viikossa kuntosalilla vetreyttämässä istumahommissa veltostuneita lihaksia. Olen myös parina viikonloppuna tehnyt ankarasti rantehommia, puusouvia, sahannut sähkösahalla polttopuita, vetänyt tukkeja, kääntänyt, vääntänyt, nostanut, pätkinyt, pilkkonut, liiteröinyt pilkkeet nätteihin pinoihin. Ja jokainen lihas on tuon urakan jälkeen viimeistä säiettään myöten ollut kipeä ja tulehduksissa, ja silmissä vilajaneet neonväriset kuviot kuin katujen miehellä tötsän jälkeen. Mutta minulla on kaikki hyvin elämässä, kun apteekkari pitää oivan huolen hyllyistään, ja vaivattomasti yhdellä käännöksellä löytää farmaseutti monenlaista kipulääkettä.
Miten oli Jumalan laita luomissavotan jälkeisinä päivinä? Tuliko kahdeksantena päivänä orastava kipu niveliin ja lihaksiin? Paheniko tuska yhdeksäntenä päivänä sietämättömäksi kuin ihmisellä ikään, oman kuvansa kun tuosta mokomasta teki?
Vaan eipä ollut hätää Luojalla. Olipa kekseliäästi luonut kasvit ennen ihmistä. Niinpä kahdeksantena päivänä pureskeli Jumala inkiväärin juurta, irvisteli karvasta makua, mutta sen hyväksyi. Mikä tuli tehdyksi, tuli tehdyksi ja kestää piti. Mutta hyvin paransi inkivääri nivelten jomotukset ja lihasten kuumottavan tuskan. Luonnosta, omasta luomastaan oli apu haettava, kun ei vielä ollut Aatamista apteekkariksi.

Ei kommentteja: