Tarkkaavaiset lukijat ovat varmasti huomanneet, että olen mitä mieltä milloinkin. Ei ole minulla mitään loogista linjaa olla peräänantamattomasti jotakin mieltä maailman tappiin asti ja pitää päätäni vaikka junan ja vuoren välissä. Jos jonakin aamuna tuntuu tältä, saattaa jo toisena aamuna tuntua siltä.
Semmoinen on kummallista, että ihmisiä kuuntelemalla mieli vaihtuu aivan yhtenään. Mutta aivan eriskummallista on, ettei tuo puntarin viisarina oleminen ole lainkaan hassumpaa. Saattaa tietysti Hegun aamupalaverissa joskus vastaväittäjää kummastuttaa, kun kohtaakin aivan yhtenevän mielipiteen, vaikka edellispäivänä olisi asiasta kiivaastikin väitelty. Yön aikana on vain jostakin ilmaantunut passeleita perusteluja muuttaa kantaansa. Se vasta onkin mukavaa muuntumista ja hauskaa heilahtelua. Ja vaihtelua itsellekin;-) Totta siis toinen puoli, toinen puoli tarua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti