Pääsiäisen aikaan oli hyvä pohdiskella maailman luomista. Ei saanut viikossa maailmasta aivan täydellistä Jumalakaan, ja tuon töskäyksen hinta oli myöhemmin melkoisen kova: oma poika piti ripustaa ristille. Isänä ymmärrän kovasti tuon uhrauksen arvon, mutta en aivan kaikilta osin teon järkeä. Eikö tuota nyt olisi voinut jollakin muullakin tavalla hoitaa. Vaikkapa nyt neuvottelemalla.
Istuskelin aamusella mökin portailla ja mietiskelin, mitä kaikkea sinäkin päivänä pitäisi puuhastella elinympäristön paremmaksi saattamiseksi. Ja muistin, miten Jumalalta oli kulunut vain kuusi päivää koko maailman luomiseen ja seitsemäntenä päivänä sai istahtaa alas ja katsella: "Huh, huh. Hyvä tuli." Mutta eipäs sittenkään.
Kaivomökki on vähän vinossa ja sitä pitäisi toisesta reunastaan nostaa, kun ei voi toisesta reunasta oikein laskeakaan. Puita pitäisi kaataa, mutta se onkin tehtävä harkiten. Kaadettua kun ei oikein enää takaisin seisomaan saa. Sauna pitäisi nostaa uusille kiville. Ja vähän maailmaakin pitäisi ehtiä kiertää. "Otsasi hiessä ja niin edelleen..."
Monenlaista asiaa on elämässä kesken tai tullut väärin tehdyksi. Korjata pitää, paikata pitää. Ja neuvotella, ettei ihan tekemisen alle otsa hiessä heikko ihminen sortuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti