Asuipa syvällä savolaisessa korpimaisemassa synkkien metsien kätkössä mies nimeltä Nenni. Kukaan ei oikein tiennyt, mistä mies oli mailleen eksynyt eikä kovin moni häntä eläissään nähnyt. Mies puhui outoa kieltä, ja siksi häntä välteltiin. Mökkinsä ohi virtaavan joen vastarannalle soutivat vieraat veneensä, jotta eivät missään nimessä olisi joutuneet juttusille mokoman Nennin kanssa.
Vaan ajelipa kerran silinterihattuinen mies Kuopion kaupunkiin, pysäköi koppafoordinsa torin reunaan, avasi arvokkaasti oven ja katseli ympärilleen. Kevätpäivä oli kaunis, taivas pilvetön ja ilma lämmin kuin - niin - kuin linnun maito. Harmaa lintunen sirkutteli torin keskellä kasvavan suuren vaahteran puhkeamaisillaan olevien lehtien suojassa. Puolisoa lie itselleen huudellut tai kesän kuumaa kaipuuta. Soreasti kuitenkin lirkutteli: tsilp, tsilp.
Käveleskeli hiljakseen ympärilleen katsellen silinterihattuinen mies ja heilutteli hopeapäistä keppiään, pysähtyi torikauppiaan viereen. Mies veti ruskean siannahkahansikkaan hitaasti oikeasta kädestään sormi sormelta ja läpsäytti hansikkaan vasempaan käteensä.
- God morgon. Vet ni, stackars trashank, var bor Nenni?
Eipä häkeltynyt kauppias kysymyksestä, vaan katseli miestä silinteristä nappaskenkiin, kuulosteli aamuisia ääniä, luopui hitaasta hiljaisuudesta ja virkkoi
- Soattaa se varpunennii olla, samapa tuo, miks sitä sannoo, harmoota lintuu."
Unohtui syviin Savon metsiin muunkielinen Nenni, mutta siitä päivästä lähtien on tuota harmaata lintua varpuseksi Suomessa kutsuttu. Ei suotta silinteripäinen mies Nenniä Kuopiossa kysellyt, vaikkei tuota Ruotsin kruunun karkuria koskaan löytänytkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti