keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Uhkaamalla onneen vai tukasta kiinni ja kammariin

Kun kapinallisjohtaja kirjautuu nettiin, hän tupeeraa takkuisen partansa vieläkin sotkuisemmaksi näyttääkseen maailmalle olevansa jossakin kovin hankalassa paikassa piilossa tavoitettavaksi. Puhe on rauhallista ja päättäväistä ja perussanoma on aina sama: "Uhkaan tappaa, jos emme... Uhkaan tappaa, jos ette...Uhkaan tuhota, jos eivät...
Kun pieni lapsi heittäytyy kaupan lattialle kiukunpuuskassa, hän huutaa uhkauksensa omalle ääniaaltoalueelleen:"Jos en saa karkkia, huudan tässä elämäni loppuun asti."
Kun teini vastustaa opettajaansa, joka yrittää ohjata tätä välitunnille raittiiseen ilmaan, tämä sanoo uhmakkaasti:"Jos kosket minuun, teen sinusta ilmoituksen poliisille...Jos kosket minuun, soitan Iltalehteen...Jos tartut minuun, lähdet tästä talosta kävelemään...
Kun aviomies vaatii vaimoaan lopettamaan tupakanpolton, hän ilmoittaa selvät ehtonsa:"Senkus poltat, mutta..." Kun aviovaimo haluaa miehensä olevan enemmän kotona, hän voi uhata miestään:"Muutan mummolaan, jos..."
Kun työpaikalla joku haluaa ajaa itsekkäästi omaa asiaansa, hän voi aina uhata kantelulla työpaikkakiusaamisesta, hän voi uhata seksiahdistelusyytöksillä:"Tuokin katsoo koko ajan sillai...

Kun kivikauden ihminen uhkasi toveriaan, hän löi tätä nuijalla päähän ja sillä siisti. Mitäs tuota tyhjää vatkaamaan ja uhkailemaan, enimmäkseen aikuiset ihmiset. Tai reilusti tukasta kiinni ja kammariin... Hmmmm. Mikäs se onkaan noista ajoista muuttunut?

Ei kommentteja: