Maapallo on kuin väärin pesty villavaate: kutistunut ja vähän kovaksi nahistunut nukkavieru. Kun sata vuotta sitten Suomesta lähdettiin Amerikkaan tai Australiaan, piti siirtolaisen varautua viikkokausien meriseikkailuun mitä moninaisimpine vastuksineen. Harvemmin lähdettiin lomareissuille muutamaksi kuukaudeksi käymään ja erilaista kulttuuria ihastelemaan. Kun laivaan oli astuttu, kohteena oli uusi koti uudessa maassa, uudella mantereella ja edessä tuntematon tulevaisuus maisemattomassa maailmassa.
Eipä aina tarvinnut edes rajaa ylittää, kun matkaan piti varata päiviä, jopa viikkoja. Omat vanhempani joutuivat pakosta jättämään kotinsa Karjalaan ja muuttamaan ensin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ja sieltä sitten mutkien kautta Pohjois-Pohjanmaalle. Aina ei Karjalan murretta ymmärretty suomenkielisillä alueillakaan, joten ruotsinkielinen Vöyri oli ensimmäisenä evakkoetappina vanhemmilleni melkein Amerikkaa kovempi vastus.
Kun itse sain ensimmäisen kirjeeni Amerikan Yhdysvaltojen Carson Citysta 70-luvun alussa, se oli lennätetty tänne lentopostissa ja käyttänyt matkaan toista viikkoa. Uutiset olivat jo vanhoja, ja ehkä tunteetkin kirjoitushetkestä jo muiksi muuttuneet.
Eilen illalla, maanantaina 14.2.2011 lähti ystäväni kiertämään moottoripyörällä Australiaa. Sanoi olevansa perillä ja kohti uusia seikkailuja jo tiistain puolella. Moottoripyörällä tosin ei matka vieläkään mene noin nopeasti ja mutkattomasti, vaan kyllä alkutaipale on lentämällä liikuttava. Lupasi mies kirjoittaa matkaltaan blogia, joka on luettavissa reaaliaikaisesti ( http://www.visanvaellus.blogspot.com )
Pieneksi on käynyt maapallo. Ihmiset kuljeksivat sen pinnalla kuin muurahaiset eripuolilla kekoaan. Pieneksi on käynyt kuin väärinpesty villapaita. Milloinkahan sitten pesuohjetta korjataan astetta parempaan: väriäpäästävä - pestävä erillään alle 40 asteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti