Ratikkarikollinen ja Hosni Mubarakin kultareppu

Rikollisia on kahta sorttia: pikkurikollisia ja kunnon konnia. Pikkurikolliset ovat aivan kelpo väkeä loppujen lopuksi. Sellainen voi myydä keskiolutta junan ravintolassa minuuttia vaille yhdeksän, vaikka laki kieltää alkoholipitoisten juomien anniskelun ehdottomasti ennen aamuyhdeksää.
Matkustin Pasilasta Helsingin keskustaan raitiotievaunulla, ratikalla. Astuin alukseen rempseästi kuin aito alkuasukas ja kävelin vaunun takaosaan istumaan. Ensin ajattelin ostaa kuljettajalta lipun, mutta kun kaikki muutkin kulkuvälineeseen nousseet vain kävelivät eteenpäin rahastajasta välittämättä, luovuin paperirahan tyrkyttämisestä ja vaihtorahojen odottelusta ja päätin ajella pummilla. Laskin mielessäni säästäväni kolmisenkymmentä euroa, kun en pysäyttänytkään taksia, vaan hyppäsin kansanmiesten ratikkaan. Mutta jo kohta mieleeni tuli kauhukuva seuraavalta pysäkiltä vaunuun nousevasta lipputarkastajasta ja tarkastusmaksusta, joka lienee kahdeksankymmentä euroa.
Istuin näennäisesti rauhallisena kuin ainakin lähiöstä keskustaan matkustava kaupunkilainen, mutta kun jarrut kirskahtivat ja kulku hidastui, pälyilin ulos nähdäkseni tarkastajan tuimien silmien kairautuvan terässeinän läpi suoraan omaantuntooni. Kuulin vaunun lukitusjärjestelmän kolahtavan ja sulkevan pakenijan reitin lopullisesti. Toivoin jo näkeväni jonkin tutun rakennuksen, joka kertoisi minulle keskikaupungin jo olevan käsillä. Ratikka pysähtyi ja sisään astui tukevahko nainen, jonka sininen takki on tiukasti napitettu ja punainen lippalakki todisti minulle metsästäjän astuneen estradille. Nousin tuolistani ja kävelin takaovelle. Katsoin, miten nainen kumartui kuin penkissäistujalta kysyäkseen, oliko tuo mahtanut matkaansa maksaa. Nainen oli kuitenkin tavallinen matkustaja, joka vain etsi itselleen paikkaa.
Hermoni eivät pitkään kestäneet kolmenkympin säästön mahdollista katoamista kahdeksankymmenen euron tarkastumaksuun, vaan hyppäsin muutaman pysäkkivälin jälkeen ulos kulkuneuvosta eduskuntatalon edessä. Matkaa määränpäähän olisi vielä ollut kolmisensataa metriä.
Olin kuitenkin voittaja. Vältin virkamiehen rahallisen väkivallan ja onnistuin huijaamaan julkiselta laitokselta lähes kolmen euron matkan ilmaiseksi. Sisäinen muuntimeni moninkertaisti voiton kuitenkin vertaamalla sitä kalleimman kulkuvälineen hintaan.
Samaan aikaan muuan Hosni Mubarak täytti Egyptin maalla reppuaan kultaharkoilla ja timanteilla ja Amerikan dollareilla lähteäkseen käpälämäkeen villisti mieltään osoittavien kansalaistensa jaloista. Televisiouutiset sanoivat häntä vahvaksi mieheksi, joka ei pienistä hermostuisi. Sehän meillä onkin ero: minä huonohermoinen pikkurikollinen, joka nipin napin vältin tuomion kansan omistaman kulkuvälineen vastikkeettomasta käytöstä ja hän kansanjohtaja, vahva mies, joka vain varjeli oikeuttaan kansansa keräämään omaisuuteen.