Jääkiekko on hauska ja huvittava peli. On rentouttavaa katsella, kun miljönäärit pyrkivät saamaan mustan kumilätyn häkkiin keinolla millä hyvänsä. Kiekkoilijat tunnetusti ovat ammattimiehiä, joille siis maksetaan ammattimiehen palkka, parhaimmillaan monta miljoonaa euroa tai dollaria tai ruplaa vuodessa. Ja ammattilainen on aina sellainen ihminen, joka osaa hommansa viimeisen päälle. Mutta katsotaanpa.
Jääkiekkoilija (vuosipalkka viisi miljoonaa dollaria) hyökkää kiekon kanssa kohti vastustajan maalia. Puolustajat (molempien vuosipalkka kaksi miljoonaa dollaria) yrittävät pysäyttää hyökkääjän, mutta eivät onnistu. Toinen kompastuu hyökkääjän mailaan ja toinen jää pahasti jälkeen. Niinpä hyökkääjällä on enää vastustajan maalivahti edessään. Tyhjät pois niinkuin sanotaan ja kova lämäri saattelee kiekon lähes kahdensadan kilometrin tuntinopeudella kohti...katsomoa. Laukaus menee reilun metrin ohi maalista, ja taas on katsomossa joku onnellinen pelivälineen omistaja: muisto se on ohiammuttukin muisto.
Sitä minä tässä vaan, että jos jonkun muun ammatin ammattilainen olisi yhtä epätarkka työssään kuin tuo huippupalkattu hyökkääjä tai nuo jälkeenjäävät ja kompuroivat puolustajat, epävarmaa olisi elämä arjessa. Kirjanpitäjä (vuosipalkka 30.000 euroa) ottaisi laskukoneestaan numerot 6 ja 7 ja painaisi täysillä yhteenlaskunappia ja tulokseksi tulisikin 32. Olisi siinä kirjanpito kohta verottajan hyväksymättömissä. Tai hammaslääkäri (vuosipalkka 50.000 euroa) päättäisi porata takimmaisen hampaan pintaa siinä olevan tummuman poistamiseksi ja pora osuisikin potilaan polveen ja lumpiossa olisi amalgaamin mentävä reikä.
Onneksi arjessa palkat ovat kutakuinkin kohdallaan ja ammattilainen -sanalla sen oikea merkitys. Veikko Vennamoa lainatakseni seteliselkärankaista on ison rahan ammattilaisen osaaminen ja taito.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti