Kuuntelin ja katselin viime sunnuntaina televisiojumalanpalvelusta Yli-Tornion kirkosta. Suurinpiirtein samalla kaavalla saarnailtiin ympäri Suomen niin suurissa kuin vähän pienemmissäkin kirkoissa ja rukoushuoneissa. Ja samoin sanoin julistettiin sanaa sadoissatuhansissa jumalanhuoneissa eri puolilla maailmaa. Osasin nuo saarnojen tarinat kutakuinkin, vaikka en kovin monta kertaa elämässäni ole kirkossa käynytkään.
Puhutaan siis Jumalan palveluksesta. Vai puhutaanko sittenkin jumalanpalveluksesta? Puhutaanko palvelusta Jumalalle ja Jumalan puolesta tehdystä palvelusta? Jokatapauksessa kuvittelehan, että sinä istuisit kaksi, kolmekin tuhatta vuotta Jumalana tuolillasi ja joka sunnuntai kuuntelisit sadoista tuhansista radioista yhtä aikaa samaa ohjelmaa monona ja stereona viikosta toiseen, vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen, vuosisadasta toiseen, vuosituhannesta toiseen. Kyllä minun vähän sääliksi käy Jumalaa, joka vielä kaiken lisäksi lukee ajatukset: "Onpas pitkä rivi virsiä...Pahasti on penkki halkeillut eikä seurakunnalla ole varaa korjata...Luuleekohan tuo pappi osaavansa laulaa...Diakonissa pitäisi irtisanoa, mutta kun ei ole pätevää perustetta...Tuo perkele tuossa esittää niin uskovaista, niin uskovaista eikä edes kirvestä lainaa naapurille...Pitäiskö ne Taunuksen tulpat sittenkin vaihtaa, kun lähti aamulla kovin nihkeästi käyntiin...Jospa ottaisin sen permanentin, vaikka ukko vastustaa ja susille uhkaa syöttää..."
Taitaa Jumala mennä kasvimaalle porkkanoita harventamaan sunnuntaiaamuisin kymmenen maissa ja jättää nuo tarinat suosiolla meille ihmisille. On se niin kaukaa kuitenkin viisas;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti