Yhteistyöllä, yhteisellä ymmärryksellä saadaan aina parempi tulos kuin riitelemällä, toista moittimalla ja toisen työtä mitätöntämällä. En oikein osaa kuvitella oman työpaikkani ilmapiirin kovasti parantuvan, jos moitin työkaverini tekemisiä varsinkaan, jos itsekin tiedän hänen tehneet työnsä ensiluokkaisen erinomaisesti.
Joka neljäs vuosi meille kerrotaan samaa tarinaa, miten tärkeä on vaikuttaa omiin asioihin äänestämällä. Jos et halua äänestää, sinulle sanotaan, ettei sinulla mukamas olisi sen jälkeen oikeutta arvostella tehtyjä päätöksiä. Tuossapas onkin paradoksia enemmän kuin auringonpalvojassa jouluaaton hämärissä. Katsotaanpas.
Eduskuntaan äänestetään 200 kansanedustajaa. Noista sitten muodostetaan hallitus, jossa yleensä on yli puolet edustajista eli reilu 100 kansanedustajaa kuuluu hallituspuolueisiin. Toista puolikasta sanotaan oppositioksi, jonka tehtävänä on arvostella hallitusta. Höh. Minkä ihmeen takia meidän pitää valita 200 kansanedustajaa, joista puolet on toista mieltä kuin toinen puoli riippumatta ollenkaan esillä olevista asioista tai hallituksen päätöksistä. Vaikka hallituksen päätökset olisivat miten hyviä tahansa, pitää opposition olla tyytymätön. Eikö olisi kaikkien edun mukaista, että kaikki 200 kansanedustajaa pyrkisivät yhdessä tekemään parhaansa kuin pahaisinkin urheilija aina lupaa tehdä. Eikö ole mielenvikaista, että osa kansan valitsemista edustajista tekee päätöksiä ja toinen puoli vastustaa niitä. Minä en tuossa näe järjen valoa saati pilkahdusta tunnelinkaan päässä. Minkä ihmeen takia tuo melko vähäinen kansanedustajien joukko pitää pilkkoa kahdeksi vastakkaiseksi leiriksi. Jos valon kantaminen säkillä sisään on hallituksen työtä, oppositio kaataa sitten seinät. Pääsee valo takuulla tupaan. Niinkö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti