Televisio on täynnä omituisia formaatteja ja yksi niistä on Tanssii Tähtien Kanssa. Ohjelma sinällään on varsin viihdyttävä ja hauskakin, mutta ilmeisesti jo ohjelmaprofiiliin kuuluu etsiä siihen yhdeksi tanssijaksi ihminen, jolle katsojat ja tuomarit saavat vapaasti nauraa ja ilkkua ja jonka tanssitaitoja voi jokainen julkisesti arvostella ja mollata. Ajatellaan, että julkisuuden henkilö kestää aivan kaiken, jos niin sovitaan.
Juhani Tami Tamminen tanssi vuoden 2013 avaustanssijaksossa parinsa kanssa cha cha chaata kykyjensä ja taitojensa mukaan. Omin sanoin hän oli nauttinut harjoittelemisesta mainion opettajansa kanssa ja oppinut tukisanojen avulla hahmottamaan tanssin koko kuvan. Pari viikkoa kovaa työtä oli tuottanut mainiota tulosta ja mies oli valmis tanssilattialle suorassa lähetyksessä satojen tuhansien arvostelevien silmien eteen.
Tanssi sujui mallikkaasti kuin mikä tahansa tanssi missä tahansa tanssilavalla. Mutta nyt ei tukena ollut kymmentä muuta paria yhtä aikaa parketilla, vaan kaikki nuo lukemattomat haukansilmät seurasivat ikämiehen askelia. Vaati uskallusta, heittäytymistä, rohkeutta, ennakkoluulottomuutta ja norsun kokoista egoa, laivateräksen vahvaa itsetuntoa sekä kymmenien tuntien valmistautumista tanssia julkisesti koko kansan iloksi.
Kun tanssi loppui, huojentunut mies käveli partnerinsa kanssa kuulemaan tuomarien arvioinnin palkinnoksi kovasta työtä. Ja tuomarit nauroivat. Tuomarit nauroivat. Tuomarit nauroivat. Ja tanssin päätähti, kilpailuun varta vasten kutsuttu Tamminen seurasi hämillään aikaan saamaansa reaktiota. Harvoin olen nähnyt niin vaivaantunutta, kiusaantunutta ja kiusattua ja yksinäistä ihmistä. Vaikka yksi maailman arvostetuimmista ja kysytyimmistä valmentajista (on ainakin joskus ollut) onkin tottunut arvosteluun ja piikittelyyn, oman harjoittelun, hikisen treenauksen, ankaran opettelun ja muistamisen julkinen mollaaminen oli miehelle kuin kiusausrinki koulukiusatulle. Kun poika on opetellut viikkokausien ajan lausumaan oikein Nothing Else Matters ja viimein uskaltautuu sanomaan sen ääneen, kerääntyykin koko muu luokka hänen ympärilleen nauramaan ja ilkkumaan. Kun Tami seuraavan kerran astuu parinsa kanssa parketille, arvostan häntä vieläkin enemmän kuin nyt. Hän viis välittää koulukiusaajista. "Naurakaa te vain. Minä ainakin uskallan yrittää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti