Kumpuilevassa maisemassa Nummi-Pusulan Ikkalassa on 1700-luvulla rakennettu Juhlatalo Kokki. Talo näyttää kartanolta, vaikkei se kartano olekaan. Talo on ollut kahden suvun omistuksessa 1600-luvulta alkaen, jolloin tuolle paikalle nousi ensimmäinen rakennus, kestikievari. Talo on kasvanut vuosisatojen saatossa huone kerrallaan nykyiseen kokoonsa. Kun talon kaikki sisäovet avataan yhtä aikaa, näkyy koko talo huone huoneelta. Perspektiivi hivelee katsojan silmää ja sydäntä: huone kerrallaan talo jatkuu päästä päähän. On tilaa katseelle, on tilaa hengittää.
Kun punaiset valtasivat talon 1918, pakenivat talon silloiset omistajat pieneen metsämökkiin, jonne talon palvelija vei heille salaa ruokaa. Kun talo sitten keväällä taas tyhjeni valtaajistaan, pääsivät talon omistajat palaamaan takaisin kotiin. Näky ei ollut kovin mukava: koti oli sotilaiden jäljiltä hyvin asutun oloinen ja likainen. Kun taloa sitten siivottiin, löytyi talossa vieläkin olevan suuren kaapin ylimmältä hyllyltä paperipalaselle lyijykynällä kirjoitettu viesti: "Anteeksi, että sotkimme kauniin kotinne." Kukaan ei tiedä kirjoittajasta mitään, mutta hänen anteeksipyyntönsä on koskettava: ei kauniilla tavaroilla ja esineillä ja seinillä ja huoneilla ole mitään tekemistä ihmisten ahneuden tai ilkeyden kanssa. Ne ovat yhtä syyttömiä toisten kurjuuteen kuin pilvet auringon edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti