Kerroin suosikkikuppilassani minulle sattuneesta vahingosta, kun kesärenkaiden vaihdon jälkeen toinen eturengas löystyi ja aiheutti ikävää huolta ja murhetta matkaan. Pian huomasin istuvani kaikkien alojen asiantuntijoiden ympäröimänä ja opin tuona hehkuvana tuokiona, että renkaat pitää aina muutaman päivän kuluessa renkaanvaihdosta kiristää. Muuten käy huonosti. Jotenkin minulla vain on sellainen tunne, ettei noista asiantuntijoista yksikään kiristä koskaan renkaita sen paremmin kuin minäkään. Mutta oikeassa on mukava olla. Ja jälkiviisaana oleminen se vasta mieltä nostattaakin. "Mitä minä oon aina sanonu."
Usein jään ihmettelemään noita kaikkia aina oikeassa olevia ihmisiä. Mitä ihmettä he tekevät täällä periferiassa tyhmyyden ja typeryyden keskellä, kun he aivan hyvin voisivat olla parrasvaloissa suurilla forumeilla ja kaupunkikeskuksissa jakamassa tuota varsin kallisarvoista tietoaan. Onhan tyhmää rakentaa talonsa tulivuoren juurelle, vaikka tuo vuori ei olisi pariin miljoonaan vuoteen näyttänyt minkäänlaista elonmerkkiä. Kun sitten maa tärähtelee ja metsittynyt kraateri repeää ja syöksee taivaita kohti tulta ja tulikiveä, astelee paikalle kaiken tietävä kaveri: "Mitäs minä sanoin. Tulivuoren juurelle ei saa rakentaa taloaan."
Tästä lähtien muistan aina (ehkä) kiristellä renkaat vaihdon jälkeen. Ja sitten myöhemmin jonkin toisen vahingon jälkeen myös hampaat. Mutta ennen sitä kysyn huomenna joltakin kaiken tietävältä ihmiseltä, mikä vahinko minulle seuraavaksi sattuu. Minulla kun ei ole siitä aavistustakaan varotoimista huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti