Esi-isät olivat siinä mukavassa asemassa, että he voivat aivan kaikessa rauhassa omin päin keksiä meille mukavan kielen, suomen kielen. Monta hauskaa sanaa lennähti suupielestä kuvaamaan milloin mitäkin tai sitten tuotakin. Mutta yksi on sana ylitse muiden kuin nahka yli terskan. Se on esi. Miten saakaan kolmesta kirjaimesta niin kätevän välineen, jotta sillä voi kuvata joko aivan arkipäiväisiä asioita tai sitten vähän arkaluontoisempia ja hävettäviäkin juttuja, jopa julkisesti kiellettyjä.
Ihmistä peittää nahka. Hyvä sana eikä siitä kukaan pahastu. Kun taas pippelin päällä liikutellaan esinahkaa, se onkin vähän... Leikataan pois mokoma.
Leikki on lapsen työtä, mutta kun riemumiellä heittäydytään esileikkiin, siitä onkin monen mielestä leikki kaukana. Eikä semmoiseen touhuun sovi ruveta hiekkalaatikolla saati keskellä toria, vaan valot sammuttaen sellainen leikki esivalmistellaan. Muuten menee itseltä valta ja ajaa paikalle esivalta ja kirjoittaa sakot mokomasta.
Kravatti miehen tekee, sanotaan. Mutta eipä auta solmio tekemään miehestä esimiestä. Jonkun on tuo etuus paperiin kirjoitettava ja tehtävä sopimus vallankäytön laajuudesta ja muodoista. Esisopimus ei vielä ole kylliksi, sillä se ei vielä varsinaisesti sido ketään.
Kun esi-isä sitten aikoinaan kuoli, hänet hautaan valmisteltiin ja hänen kasvoilleen aseteltiin liina. Esilaulaja lauloi laulun tai joikasi joi´un. Leski kietaisi esiliinan eteensä ja laittoi maukkaat hautajaisruuat vieraitten syötäviksi. Kun hautajaisväki sitten kylläisenä auringon kultaisen kehrän jo länteen laskiessa asettui matkaan, esipesi leski ruoka-astiat, laskeutui väsyneenä vuoteelleen, laskosti esiliinansa vuoteensa viereen ja nukahti. Unessa ilmestyi esi-isä hänelle ja kertoi taivaan iloista kuin myös helvetin esikartanoista, sanoi naista odottavansa taivaan tapissa, maan navassa. Aamuun asti näki leski ihanaista unta armaastansa, esikatseli tuonpuoleista elämäänsä ja oli mielensä kirkas kuin esipesuvesi;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti