Yksi on tullut luonnossa virhe ja se on linnun ruoka. Pitkin maapalloa puut kasvattavat vihreitä lehtiä ja lehviä, ja näitä syömäkelpoisia salaattipitoisia valmisruokia hamuavat niin kirahvit kuin pienemmätkin maajalassa liikkuvat eläimet. Kirahvi on joutunut kasvattamaan jopa luonnottoman pitkän kaulan, jotta se ylettyy hamuamaan korkealla olevia lehtiä, kun pienemmät eläimet syövät ne alemmat kasvustot. Näin luontoon on siunaantunut evoluution kautta mitä kummallisimpia nisäkkäitä muitakin kuin kirahvi. Vaan mitä syövät linnut? Lihaa!
Linnut asuvat puissa ja osaavat taitavasti lentää ja näin vaihtaa kätevästi paikkaa muutamalla siiven räpsäyksellä. Miten helppo näiden olisi elellä, kun olisivat opetelleet aikojen alusta saakka syömään puitten lehtiä tai ruohoa tai ylipäätään kasvisruokaa. Mutta näille siivekkäille ja vikkelille otuksille on pitänyt kehittää mitä kiusallisinta purtavaa eli hyttysiä ja kärpäsiä ihmistä ja muita jaloillaan liikkuvia maapallolaisia kiusaamaan. Vakava erehdys on siis tullut luonnolle, joka monesti vaikuttaa varsin täydelliseltä.
Ilta on muuten lumoava ja auringonlasku häikäisee ihmisen silmiä ja ymmärrystä ja maailma on kaunis kuin juhannusmorsian alkuillasta, mutta miljoonat hyttyset pyrkivät imemään niskaa ja käsiä ja kaulaa ja nilkkoja. Linnut vain laulavat puissa ja pensaissa eivätkä ole ollenkaan ajan saati luonnon tasalla. Niiden ruoka syö ihmistä ja puiden lehdet vaan väräjävät leudossa iltatuulessa kuin valmiiksi katettu salaattipöytä. Mikä oli se suuri ajatus, että linnunruuaksi piti kehittää hyttynen, kun eivät linnut niitä sitten kuitenkaan ehdi kovinkaan monta kesän aikana syömään. Hukkaan menee hyvä liha, kun kiukkuiset ihmiset läiskivät tuota verta imevää saalista pitkin nahkaansa. Ja samaan aikaan puiden lehdet alkavat vaistota lähestyvän syksyn ja valmistautuvat putoamaan martovaan maahan. Moninkertaista on siis luonnon tuhlaus. Ja minullekin on jo alakoulussa opetettu, ettei ruokaa saa heittää hukkaan. Höh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti