Maailman kokoinen hymy

Harley-Davidson Club of Finland järjesti viikonloppuna eri puolilla maata lelurallin eli hyväntekeväisyystapahtuman lapsille, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuus asua kotona. Leluralli-nimi tulee siitä, että kaikki tapahtumaan osallistuvat motoristit tuovat mukanaan lelun, jonka sitten joku mukaan kutsutuista lapsista saa omakseen.
Me Oulun alueen harrastajat kokoonnuimme Ylivieskaan Jokirannan koululle. Olimme kutsuneet iloiseen iltapäivään alueen perhekotien lapset ja aikuiset. Kovin monta kutsuvierasta ei paikalle tullut, mutta onnellisia olivat kaikki ne, jotka tulivat.
Olen elämässäni ollut tapahtumassa jos toisessa yhtenä kymmenien, satojen, tuhansien ja jopa kymmenientuhansien joukossa. Mutta leluralli todisti minulle, ettei tapahtuman koko ole ollenkaan verrannollinen ilon ja riemun määrään. Kun Rolling Stones soitti Helsingin Olympiastadionilla, kymmenet tuhannet ihmiset nauttivat musiikista, vaikka osa soittajista ei muistanut edes omien säveltämiensä kappaleiden sointukulkuja. Oli aikuisten hauskaa. Rock´n Roll. Jee!

Lelurallissa oli neljä lapsivierasta ja meitä partaisia miehiä tuplasti enemmän. Istuimme yhdessä vieraittemme kanssa juomassa kahvia ja mehua ja herkuttelemassa maistuvilla voileivillä ja herkullisilla kakkusilla. Lapset kyselivät uteliaina, joko kohta mentäisiin ajelemaan harrikoilla. Ja kun ajelun aika tuli, neljä lasta täytti koko koulun, koko pihamaan ja koko keväisen sunnuntaipäivän. Kun sopivia vaatteita etsittiin, kun kypärän hihnoja kiristeltiin, täyttivät tuhannet riemulliset ajatukset lasten mielen ja odotuksen hehku näkyi poskilla ja tuntui kuumissa kämmenissä. Kumea jyminä kaikui naapuritalojen seinistä, kun moottoripyörät käynnistettiin. Ja kun vaihde kolahti päälle ja kytkin irtosi, hakkasivat pienet sydämet ikuisia muistoja mielen kallioon.

Jo tullessaan olivat lapset valinneet oman mielipyöränsä, jonka kyytiin mentäisiin. Pienin pojista, Joni oli ihastunut chapterpäällikön, Ilvon Martin matkapyörään, komeisiin katteisiin, hienoihin laukkuihin ja muhevaan satulaan. Kun matka Martin kanssa oli tehty, pieni poika istui aurinkona ison, valkopartaisen miehen takana eikä puhunut mitään. Miten voisi sanaakaan sanoa, kun hymy oli maailman kokoinen.