Asuipa kaukana Afrikassa korkean vuoren juurella sinivetisen lammen rannalla Gwango-niminen simpanssi. Ei se suinkaan yksin asunut, vaan oli yksi monista, yksi sadasta simpanssista. Ehkä niitä oli vähän enemmän, ehkä hitusen vähemmän, mutta kymmen kertaa kymmenen molskahdusta kuului kutakuinkin aamuisin, kun simpanssit hyppäsivät yksi kerrallaan lampeen uimaan.
Somaa oli elämä lämpimässä Afrikassa: aurinko paistoi, vettä satoi varsin harvakseen, ruoka kasvoi puissa ja kirkas, puhdas vesi välkehti aivan jalkojen juuressa. "Hohhoijaa", tuumasi Gwango. Se työnsi pitkän risun termiittikekoon, onki sillä hetken aikaa ja pian oli risun pinta kauttaaltaan mehevien termiittien peitossa. "Hattaraa, tässä sitä on apinalle hattaraa", tuumasi Gwango.
Iltapäiväkuuro kasteli simpanssikylän ja sade ropisteli mukavasti banaanipuun lehdillä. Nukutti. Aivan kaikkia nukutti. Krooh. Krooh. Krooh.
Katseli naapurikylän simpanssivakooja lammen rannalla vuoren juurella nukkuvaa kylää. Kovin näytti kaikki niin mukavalta ja leppoisalta. "Tuokin tuossa nukkuu risu rinnalla kuin apinoiden elvis, mokoma Gwango", tuumasi vakooja melkein ääneen ja laskeutui alas näkötornipuustaan. Huomasi vakooja mokoma suuren, reikäisen rakennelman. "Onpas siinä termiittikeolla kokoa ja näköä." Hiipi naapurikylän apina aivan hipihiljaa Gwangon vierelle, sieppasi tämän vatsan päältä risun ja risunkaan rasahtamatta siirtyi termiittikeon viereen ja pujotti risun reiästä sisään. "Hattaraa!"
"Mikäs apina se sinä luulet olevasi?" Risun nokassa istui valtavan kokoinen termiitti ja katsoi vakooja-apinaa suoraan silmiin. "Tä?"
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti