Kipeän polven kanssa on hankala elää. Menen siis lääkäriin kertomaan vaivastani ja vaikeudestani liikkua ihmisen tavoin. Lääkäri katsoo polvea, kysyy kipukohtaa, koskettaa polvea, nostaa jalkaa, taivuttelee, kääntelee, vääntelee ja toteaa nivelen olevan kunnossa ja määrää tulehduskipulääkettä ja voidetta. Vika näyttäisi olevan lihasten kiinnityskohdassa.
Parin viikon kuluttua polvi on edelleen ihan yhtä kipeä. En ajattelekaan enää lääkäriin menemistä, vaan soitan kaustislaiselle jäsenkorjaajalle, joka lupaa tutkia polveni ja tehdä kaikkensa sen kuntoon saattamiseksi.
Istun pöydälle. Mies tutkii polvea, kysyy kipukohtaa ja muita oireita, koskettaa lumpiota, nostaa jalkaa, taivuttelee, kääntelee, vääntelee ja toteaa nivelen olevan erinomaisessa kunnossa ja pyytää minua asettautumaan selinmakuulle hoitopöydälle. Alkaa polven korjaustyö. Parinkymmenen minuutin aikana minulle selviää hyvin monta asiaa oikean jalan polvesta ja vaivasta, joka estää minua tehokkaasti liikkumasta. Lihaksia hierotaan, jänteitä venytellään, kipu etsitään, löydetään ja sitä kaikin keinoin lievitetään ilman voiteita ja särkylääkkeitä. Ja kun nousen pöydältä, tunnen olevani virkeä, kun olen saanut kipuuni helpotusta niin käsien kuin puheenkin kautta. Minua on hoidettu ja minulle on kerrottu, mistä kipu on peräisin.
Kotimatkalla ajattelin valkotakkista tukkalääkäriä, joka tutkii potilaan kiharoita, kääntelee niitä ja vähän väänteleekin, ehkä hiukkasen kammalla koettaa suoristaa, mutta kirjoittaa kuitenkin sen enempää asiaan perehtymättä reseptin: "Sakset ja samppoota."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti