Vahva johtaja ei lyyhisty itkemään

Historia kirjoittaa valloittajista, teurastajista, murhamiehistä, itsekkäistä kaikin keinoin eteenpäin rynnivistä juonittelijoista ja pahantekijöistä, politiikan voimamiehistä ja -naisista, että he ovat vahvoja johtajia. Ihminen, joka ei anna missään olosuhteissa tunteilleen*) sijaa, on vahva johtaja. Ihminen, joka ajattelee kaikissa tilanteissa "kansansa etua" kaikkien muiden kansojen kustannuksella, on vahva johtaja.

Pääministeri Matti Vanhanen kertoo uudessa kirjassaan, miten hänen teki Jokelan koulusurmien jälkeen mieli vain lysähtää kasaan ja itkeä. Alla on suora lainaus pääministeri Matti Vanhasen päiväkirjamerkinnästä.

- Raavaan miehen kyyneleet, ihmisten voimattomuuden tunne, syksyinen pimeys... Tekisi mieleni itsekin lysähtää kriisikeskuksen sohvan nurkkaan itkemään, mutta virka vie voiton, väsynyt pääministeri tunnusti päiväkirjalleen.

Vahva johtaja ei lysähdä sohvannurkkaan itkemään, vaikka luokkahuoneellinen lapsia ja nuoria olisi tapettu. Vahva johtaja pitää kaiken sisällään ja vakuuttaa, että vaikeuksista selvitään kyllä. En itsekään uskoisi ihmiseen, joka käsiinsä nojaten itkisi vuolaasti uutislähetyksessä onnettomuudesta puhuessaan. Miksikähän en uskoisi? Miksi minun pitäisi uskoa ihmiseen, joka silmääkään räpäyttämättä kertoo minulle: "Olen kovasti pahoillani kaiken tapahtuneen vuoksi." Miksikähän minun pitäisi uskoa?

*)Tunne-sana tarkoittaa tässä tapauksessa itkua, ei esimerkiksi sadistista orgasmia taistelukentän kumussa, ei mielihyvää toisen tappiosta, ei syvää vitutusta arvovaltatappiosta puoluetoverille...