Oletko koskaan seisonut ikkunassa ja katsonut, kun rakas ihminen kävelee pois etkä näe häntä enää milloinkaan? Oletko koskaan puristanut jotakin kädestä, halannut, katsonut häntä silmiin ja sanonut näkemiin, mutta et olekaan häntä enää sen jälkeen nähnyt? Oletko koskaan kuullut ihmisen lähtevän viimeisen kerran pihastasi etkä milloinkaan enää palaavan takaisin? Oletko koskaan lukenut kirjeen viimeistä sanaa: hyvästi.
Viimeisen kerran jälkeen ei enää koskaan palata, viimeisen kerran jälkeen ei enää koskaan tavata, viimeisen kerran jälkeen ei enää koskaan kohdata.
Sanomme usein toisillemme, ettei koskaan enää: ei koskaan enää sitä, ei koskaan enää tätä. Kun tuon sanomme, kuolemme niille sijoillemme, suljemme suumme ikiajoiksi, laitamme silmillemme mustat laput, sidomme kätemme ja jalkamme ja lakkaamme olemasta.
Hyvästi siis - ei koskaan enää elämässä. Voi hyvästi siis - ja nähdään;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti