keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kyllä peikot ovat aivan totta

Tämä tarina on tosikertomus kehitysvammaisen miehen metsäretkestä ja metsänpeikoista. Tarinan ei ole tarkoitus olla osoitteleva eikä rasistinen mihinkään suuntaan, ei vammaisuuteen eikä vierasmaalaisuuteen. Tarina on kerrottujen satujen, kuullun ja luetusta opitun sekä vilkkaan mielikuvituksen summa ja oikein ymmärrettynä hauska seikkailu suomalaisessa metsässä.

Lähti mies metsään kuin hänellä tapana useinkin oli, varustautui huolella, pukeutui asiallisesti ja otti puhelimensa mukaan, jos jotain vaikka sattuisi. Eikä aikaakaan, kun äidin puhelin jo soi ja mies kertoi tavanneensa metsässä peikkoja. "Niin varmaankin", oli äidin ajatus. Hän selitti pojalleen, ettei peikkoja oikeasti ollut olemassa, mutta ymmärsi kyllä, että niiden näkemiseen on jokaisella aivan oma oikeutensa. Kului tovi ja poika soitti uudelleen ja vakuutti metsässä olevan peikkoja. Äiti yritti vielä kieltää asiaa ja vakuutella, etteivät sadut kuitenkaan aina olleet totta. Mutta kun mies väitti ottaneensa yhden peikon kiinni ja teljenneensä latoon, oli äidinkin pakko uskoa ja ottaa todesta poikansa vakuuttelu. Päättivät lähteä yhdessä isän kanssa katsomaan, mitä metsässä oikein tapahtui ja millaisia peikkoja poika oli heinälatoon kantanut.
Kun ladon ovi avattiin, ovisuulla seisoi hämmästyneen näköinen, hieman pelokkaan oloinen, mustatukkainen, pitkähiuksinen aasialainen mies. Hän kertoi pojan vanhemmille olevansa thaimaalainen marjanpoimija, jota hiedän poikansa oli puhutellut, mutta jonka kieltä ei ollut ymmärtänyt. Poika oli soittanut kotiinsa ja kohta tämän jälkeen ottanut marjastajan tukevasti syliinsä ja kantanut varovaisesti latoon ja asetellut hellästi heinien päälle ja sulkenut poistuessaan oven.
Tarinassa on hyvin onnellinen loppu. Äiti ja isä uskoivat lopultakin poikansa peikkotarinan, marjastaja nauroi omalle osalleen ja lupasi viedä kotiinsa iloiset terveiset ja mies oli saanut uskoa kuulemansa tarinat peikoista tosiksi. Meidän osamme tässä elämässä on olla totta toiselle - ei yhtään enempää, ei mitään muuta.

Ei kommentteja: