Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Noin kehotetaan neljännessä käskyssä. Muistan kouluajoilta käskyläksyjä lukiessani, että käskyt vielä jotenkin painuivat päähän, mutta se Mitä se on -osio nosti hapot kurkkuun jo kymmenvuotiaana ja sai mahahaavan orastamaan jo ennen ensimmäistäkään finniä.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi ja mitä se on. No sehän on kai sitä, että lapsen toivotaan, uskotaan arvostavan omia vanhempiaan ja samalla sisaruksiaan ja ennen kaikkea itseään. Ja sitäkin se on, ettei murrosikäinen haistattelisi vanhemmilleen tai opettajilleen puhumattakaan aivan ventovieraille sivullisille. Sitäkin se kenties on, ettei aikuinen lapsi kävisi avuttoman vanhempansa kukkarolla elintasolleen jatketta kärttämässä noin vain omin päin, luvatta ja varkain.
Mitäs se vielä on? Neljäs käsky kehottaa nostamaan hattua ja kumartamaan kohteliaasti edelliselle sukupolvelle, mutta aivan salakavalasti se sisältää yleisemmänkin kohteliaisuuden, hyvän tavan, joka ei ole itseltä pois: kunnioita. Kunnioita, ole kohtelias, arvosta, älä ole ylimielinen, pidä huolta, auta, siloita tietä, poista esteitä, kannusta - ja kiitä.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi - se ei ole keneltäkään pois. Ei sinulta eikä ehkä minultakaan.
Niinkuin sanoin, käskyt opeteltiin koulussa aivan liian varhain ja ne pääsivät sisällöltään unohtumaan kaiken muun tiedon alle ja taakse. Minä ainakaan en juuri ymmärtänyt Mitä se on -sisältöä enkä sitä omasta mielestäni sisäistänyt. Mutta luulenpa totisesti, etteivät kaikki enää ymmärrä tai sisäistä edes tuota slogania: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Luin iltapäivälehdestä, että päiväkodeissa jo viisivuotiaat huorittelevat hoitajia ja haistattavat, mitä ovat kotona kuulleet haistateltavan. Mitäs se sitten on? En minä vaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti