Miksikähän tätä ikänäköä sanotaan likinäöksi, vaikka juuri likelle ei mitään näekään, mutta kauas melkein liiankin hyvin. Olen tässä suhteessa evoluution kanssa eri mieltä. Kyllä jo näihin vuosiin ihmiskunnan historiaa ja kehitystä olisi pitänyt tapahtua muutos parempaan eli mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen tarkemmin hänen kuuluisi nähdä juuri lähelle. Kuka kumman luoja voi kuvitella, että vaara uhkaa ihmistä jossakin taivaanrannalla tai iäisyyksien päässä horisontissa tai vielä epätodennäköisemmin kuussa, kun todellisuudessa vaaranpaikat ovat varpaan juuressa. On minustakin tosin mukava katsella otavaa talvitaivaalla ja kuun kauniita kelmeyksiä, mutta paljon mukavampi olisi vaikkapa nähdä soittaa kaverille tai lukea mukava tekstiviesti tai rattoisa romaani iltahämärissä. Mutta eipä vain näe mitään ilman plussalaseja.
Ystäväni Sinikka ja Vippe tekevät parhaillaan matkaa ylämaalla eli tuolla Skotlannin suunnalla missä lie. Ja kertoi Visa juoneensa jossakin taukopaikassa jämerää ja konstailemattoman makuista tuoremehua litran verran ennen kuin oli lukulasit löydettyään lukenut myös sen pienen tekstin purkin kyljestä. Olipahan siinä kerrottu tuotteen olevan maukkaimmillaan, kun siihen lisättäisiin neljä osaa vettä.
Totta on, että ikänäköinen saa uusia makuelämyksiä. Itse söin viime viikolla puoliraakoja Lidlin voisarvia, kun en nähnyt lukea pakkauksen kyljestä niiden olevan parhaimmillaan kuuden minuutin ajan 200 asteen lämmössä paistuttuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti