Ei kai tämä elämä ole sen kummempaa kuin vaikkapa merenkulku. Tarkoitan elämällä sitä päivien ja viikkojen ja kuukausien ja vuosien nauhaa, jonka jokainen kulkee päästä päähän. Merellä voi katsoa joko rannan kiviä, lähintä saarta, kaukaista niemeä tai kenties luotoa jossakin hyvin kaukana. Mutta merellä ei näe vastarannalle. Tietää, että ranta on vastapäätä ja voi kartasta katsoa, miltä se ranta noin suurin piirtein näyttää, mutta suoraa näköyhteyttä ei omin silmin saa.
Ihminen syntyy rannalle ja alkaa siitä vähitellen pyrkiä kauemmas ja kauemmas, yhä uusille vesille. Milloin on edessä kiviä ja karikoita, milloin saaria hulahulatyttöineen tai rantapoikineen. Joskus nousee myrsky ja yrittää kaataa aalto aallon jälkeen vettä niskaan, ja jotkut hukkuvat, jotkut taistelevat läpi vellovien vesien taas kohti uutta auerta. Joskus kolahtaa vene aivan suunnittelemattomaan rantaan, joskus katsotaan kompassista tarkat lukemat ja soljutaan hallitusti toivottuun satamaan.
Mitä kauempaa asioita katsoo, sen helpommilta ne näyttävät. Rannalta katsoen vesi on joskus tyyni, toisinaan mustan puhuva hornankattila. Mutta kun noustaan sata kilometriä taivaankanteen, meri näyttää aina vaan siniseltä rauhan tyyssijalta. Ystävät, toiset ihmiset purjehtivat omia reittejään ja olemme vain sen tiedon varassa, minkä heiltä saamme. Jos he sanovat, että matka on koko ajan sujunut mukavissa tuulissa ja leppeille laineilla, uskottava on, jos ei muuta ole nähnyt. Voi kuvitella, että vain itse aina eksyy myrskyn silmään, että vain itse on koko ajan kivillä, että vain itse saa tanssia hulahulaa.
Elämä ja merenkulku on kuitenkin aina vain keskimäärin. Se on keskimäärin mukavaa. Se on keskimäärin hankalaa. Se on keskimäärin vaikeaa. Se on keskimäärin riemukasta. Se on aavaa ulappaa ja pinnanalaista karikkoa. Joskus voisi aivan vaikka omaa huolenpitoaan kysyä ystävältä, milloin hän on kolahtanut viimeksi kiveen. Ja jos hän kertoo, hän puhuu totta. Jos ei kerro, on aika istahtaa taas rannalle ja katsoa aavaa ulappaa ja ihmetellä: joku luulee voivansa seilata läpi elämän ilman ainuttakaan haveria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti