Istuipa mies valkoisella kalliolla ja mietiskeli niitä ja näitä, pohdiskeli ja käänteli asioita mielessään, väänteli sanoja ja ajatuksia, hämmästytti muita ja hämmästyi monesti itsekin. Välimeren turkoosi laine liplatti, ja tuuli heilutteli leppeästi miettijän mustaa tukkaa.
Komeat pylväät kohosivat kukkulalle ja rakennukset saivat uljaan hahmon. Kelpasi katsella alapuolella näkyvää maisemaa ja yläpuolella aukeavaa sinisen aurinkoista taivasta. Jäi tahroja paperille. Historiaa kirjoitettiin ja Kreikkaa rakennettiin.
Niin kasvoi ja vaurastui Kreikan kansa, tuli kuuluisaksi monista aatostelijoistaan, ja patsaita ja rakennusten eri asteisia raunioita ajellaan maailman ääristä asti katsomaan ja ihmettelemään. Jäi tahroja paperille. Merkittiin muistiin, että virkamiehille piti maksaa vuoden kahdentoista kuukauden ajalta neljäntoista kuukauden palkkaa. Jäi tahroja paperille. Merkittiin muistiin, että metsurien on mentävä ulos töihin metsiä kaatamaan, kun niitä ei aina joka paikassa sisälläkään ole. Ja monta muuta kummallisuutta tuo aatoksistaan rikas kansa henkisen ja ruumiillisen mukavuuden eteen keksi paperille tahrata.
Onassis istui huvipurtensa kannella ja laskeskeli päivän saldoa. Naureskeli, että jokaisen päivän ehtoopuolella piti olla kaiketi muutama kymmenen miljoonaa rahayksikköä rikkaampi kuin aamusella töitä aloitellessa. Yksiköt voivat olla markkoja tai dollareita tai pesetoja tai sekeleitä tai vaikkapa euroja. Ei sillä yksiköllä niin suurta väliä, kun rahalähteen silmä oli aina sama.
Nyt ovat kuninkaat laskeutuneet vuoreltaan kämmenet ylöspäin käännettyinä kuin kerjäläisillä: anna lantti. Ja jokainen suomalainenkin antaa lantin, kun on pakko. Kuningas pyytää. Jokainen suomalainen antaa nyt noille onassiksille 300 euroa epävarmoiksi saamisiksi, kun elivät kuin viimeistä päivää ja söivät ja joivat enemmän kuin tienasivat. On mennyt Kreikan maan talous kuralle totta tosiaan. Ovat huvipurret saavuttaneet lakimittansa eikä rahaa enää tule. Siksi sitä pitää pyytää vaihteeksi kansalta, tuolta ikiaikaiselta lähteensilmältä, pienimmältä, mutta tuottavimmalta. Meille jäi vain Onassiksen perintö: mies valkoiselle kalliolle tukka tuulessa hulmuten istumaan seuranaan vain ajatus: annan toisten mä talletella suuret setelit, ne multa pitkät vain saa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti