Jokainen raaja on tärkeä. Kun on kaksi jalkaa, käveleminen onnistuu oikein hyvin. Voi hypätä tasajalkaa, kinkata vasemmalla tai oikealla jalalla, voi ponnistaa vaikkapa jokaisella askelella vuorotellen. Kun on kaksi kättä, voi soittaa kitaraa tai viulua, voi heittää moukaria tai ampua jousella. Mutta hyvin tulee kuitenkin ihminen toimeen yhdellä jalalla tai yksikätisenä. Puuttuva raaja voidaan korvata keinotekoisella ja mukava meno jatkuu melkein kuin ennenkin tai paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Mutta toista on vaikkapa joutsenella.
Jos joutsen menettää toisen jalkansa, sen elämä on ohi. Ei voi nousta lentoon yksijalkainen, suuri ja pitkän nousukiitojuoksun tarvitsema lintu. Sinne jää järvelle kuolemaan räpylätön joutsen. Yrittää uida sen, minkä yhdellä räpyläjalalla voi, mutta nopeasti on eväs syöty. Yksijalkainen joutsen kun joutuu uimaan ympyrää, ja sen nyt tietää jokainen, että kun pää on pyörällä, ei eväs maistu, ja jos maistuu, tulee huono olo. Ja jos ei tule pyöriessä huono olo, loppuu eväs ympyrän alalta. Kaikki vaihtoehdot johtavat varmaan manalaan. Hankalaa on siis pärjätä yhdellä raajalla, jos ei ole ihminen. Ja varsinkin, jos on joutsen, lentämään luotu ja suoraa eteenpäin uimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti