Nyt aivan lähipäivinä saan taas kokea yhden kauneimmista ja tuoksuisimmista luonnonilmiöistä maailmassa. Koivuihin kasvaa tuskin silmin nähtävä, vaistottava, huumaavan hurmaava vaalean vihreä utuhuntu kuin parfymoitu kesälämmön aavistus, kuin hento usva aamuauringon alla lämpenevällä vedellä. Tuo kaunis, läpikuultavan vihreä värihuuma kestää vain muutaman tunnin, ehkä päivän ennen kuin puhkeaa täydellisen vihreäksi verhoksi koivuihin.
Paukkaavan pakkasen, kaiken särkevän ja murtavan teräsjään ja lumituiskujen, ihmistä pieksävän talviviiman ja räntäsateen jälkeen tuo alkukeväinen tuokio on kuin naisen pehmeän käden herkkä hipaisu pimeiden kuukausien koskemattomuuden jälkeen, utuhunnutetun, huumaavan tuoksuisen kevätmorsiamen suudelma nivusiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti