Kun ostin ensimmäisen moottoripyöräni (Honda CB 500 Four), oli pitkä, hidas, kylmä, sateinen ja hyvin tuulinen kevät. Lämpötila nousi ennen juhannusta harvoin yli kymmenen asteen, mutta mikä pahinta, tuuli ei hellittänyt koko keväänä tai alkukesänä. Lähdimme porukalla Manamansaloon juhannusta viettämään ja kävin ostamassa itselleni hyvin edullisesti Nivalan Pukimosta sadeasun, jonka lahkeet irtosivat ennen Kärsämäkeä ja housut muistuttivat vappuviuhkaa. Pisimmät nauhat kärisivät pakoputkissa mustiksi roikkeiksi. Tuuli on siis kova. Ennen Manamansaloa alkoi sataa räntää, mutta kuitenkin jaksoin uskoa moottoripyöräilyn ihanuuteen. Ja kuinka ollakaan kotimatkalle lähdettyäni toisena juhannuspäivänä aurinko paistoi, tuuli oli tyyntynyt ja kaikki neljä piikkisylinteriä kuljettivat sinistä ceebeetäni kuin taivaallista ratsua halki ilmojen, halki auringonpaisteessa vahvasti tuoksuvan asfaltin. Kannatti ajaa liki kaksi kuukautta räntäsateessa ja tuulten riepoteltavana, että sain kokea tuon ensimmäisen tyynen ajopäivän jo lähes kokeneena motoristina. Osasin arvostaa lämpöä ja riuhtomatonta menoa.
Nyt minua odottaa rannassa vene, jota en vielä ole erilaisten luonnon- ja henkilökohtaisten oikkujen takia päässyt laskemaan veteen. Lähellä se hetki on jo monta kertaa ollut, mutta aina on ilmaantunut jokin este. Viimeisin oli hyvin inhimillinen. Laitoin akun paikalleen, kytkin virran päälle, mutta mitään ei tapahtunut. Ajattelin akun olevan tyhjä ja niinpä avulias naapurini toi minulle laturin. Puoli päivää akku sai uutta virtaa ja minä uutta toivoa. Mutta iltapäivän lämpimässä auringonpaisteessa koin sen päivän toisen pettymyksen: ei ampeeriakaan. Tarkistimme yhdessä naapurin miehen kanssa jokaisen liitoksen, rasvasimme akun navat ja puhdistimme kaiken puhdistettavissa olevan, tarkistimme sulakkeet (säkring på svenska), päävirtakytkimet, lisälaitteet... Parin tunnin ahertamisen jälkeen uskoimme, että rikki sen täytyy jostakin kohtaa olla.
Seuraavana arkipäivänä laitoin sähköpostia paikalliselle venehuoltoliikkeelle, että hakevat veneen korjattavaksi. Ja mobilisoin monta muutakin ihmistä asiaa hoitamaan puolestani, kun satun olemaan veneestä vähän liian kaukana sitä arkena huollattamaan henkilökohtaisesti. Soitin sitten vielä veneen minulle myyneelle miehelle, ja kerroin koko tarinan. Kysyin, mahtaako luvattu takuu olla voimassa. Olihan se. Valkama Kokkolasta on sanojensa mittainen mies. Kysyi kuitenkin minulta vielä, laitoinko varmasti päävirtakatkaisimesta virran päälle. No totta kai laitoin. Kysyi vielä, missä se päävirtakatkaisin minun mielestäni sijaitsi. Sanoin sen olevan etupaneelissa, kuten muutkin katkaisimet. Mutta eipäs se vain siinä ollutkaan, vaan suojakatoksen alla takapenkin selkänojan takana.
Ensi viikoksi on luvattu lämmintä. Onneksi. Se on minun toinen juhannuspäiväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti