Ennen vanhaan osattiin olla ilkeitä. Jos jollakin miehenpuolella oli niin hyvä onni, että saattoi köyhänä rakastua rikkaaseen perilliseen ja onnistui myös saamaan vastarakkautta naimalupaukseen asti, jo pian alkoivat kateelliset korpillisen raakkumisen reittä pitkin rikkauksiin kiipeämisestä. Onhan tuosta toki olemassa varsin kansantajuinen elokuvakin, jossa Uuno Turhapuro onnistuu pääsemään rikkaisiin naimisiin ja ilmoittaa asian kavereilleen varsin kovaäänisesti heti aamenen jälkeen.
Kyllä sitä osataan olla ilkeitä myös tänään. Viikonloppuna sain seurata lähes kellon ympäryksen maailman onnellisimpia ja komeimpia häitä suorana televisiolähetyksenä. Näin Ruotsin kuninkaan tyttären vietävän vihille varsin komeasti. Mutta eipä ollut tuleva puoliso minkään maan prinssi tai edes herttua tai kreivi, ei jaarli eikä edes johtava upseeri, vaan olipa aivan tavallinen pienyrittäjä, starttirahalla alkuun päässyt punttisalin pitäjä. Tuon asian olin näkevinäni myös kuninkaan ja kuningattaren kasvoilta, ja taisinpa mokoman asian havaita monen kaukomaisen kuninkaallisen vieraankin silmänurkassa. Kun papin ikiaikaisen aamenen jälkeen pienyrittäjää puhuteltiin Prinssi Danieliksi, ajattelivat varmaan kaikki siniveriset kruunujensa alla, että niin sitä vaan nykyaikana rahvaan joukosta noustaan reittä pitkin rinssiksi. Niin ajattelivat mokomat siniveriset. Luulevat olevansa muita parempia. Hävetä saisivat. Tä? Mitä? Vai minäkö se niin ajattelinkin? Hemmetti sentään. No. Onhan minussa sentään jotakin yhteistä kuninkaallisten kanssa;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti