Olen onnellinen, että äidinkieleni on suomi. Koska olen ikuisesti lapsi, saan leikkiä myös sanoilla joka päivä. En väitä, etteivätkö ihmiset leiki kaikilla kielillä, mutta väitän, että suomenkieli on maailman lapsellisin.
Eväs ja evä. Jos olisin kielentutkija, läytäisin noille sanoille varmaan yhteisen kantasanan, merkityksen. Mutta kun en ole, voin vapaasti nauttia niistä ilman tiedon taakkaa.
Hai ui kiinni kalaparven. Sillä on evät levällään ja kun se sulavasti solahtaa kalaparven keskelle, ovat kohta hain eväät levällään. Siinä pitelee hai eviä levällään ja ihmettelee, miten on ympärillä eväitä levällään.
Kun sanoja taivutellaan, on meille äidinkielenä suomea puhuville melkoisen helppo ymmärtää vaikkapa ilman erillistä opetusta, ihan vaan äidin kielen kautta, että evien voima hain uiskentelussa on tärkeä, mutta eväiden tuoma voima aivan välttämätöntä. Ja vaikka evillä uidaan, silti loppujen lopuksi myös eväillä uidaan ja jaksetaan.
Ja sitten tulee paikalle kalastatusalus, joka pyytää hain ja laittaa sen ruuaksi.
Kalastaja sanoo ystävälleen hyvän saaliin saatuaan: "Hain hain ja tein evästä evästä."
1 kommentti:
Eittämättä tai eittäen olet oikeassa, sillä hävyllinen mies oliko se hävytön nainen on lyhyessä juoksussa uhkaamassa puurojen ja vellien sekoittumista!
t. Visa
Lähetä kommentti