tiistai 26. tammikuuta 2010

Milloin on sivistynyttä käyttää voimasanoja

Olen usein miettinyt, onko kiroilemisessa mitään sivistynyttä. Mitä syvemmälle tuossa pohtimisessani pääsen, sen sivistyneemmäksi koen kiroilemisen, voimasanojen käytön. Se on kuitenkin kaikista puheentavoista rehellisin, avoimin ja ilmaisukykyisin tapa kertoa juuri sen hetkisistä tunteista. Ymmärsin tuon hetki sitten.
Mies oli ostanut sukset. Kauppias oli ne mitannut, punninnut ja voidellut ja taikonut ja mitä kaikkea nyt suksille pitääkään tehdä, että niistä jotakin iloa käyttäjälleen on. Mies lähti suksimaan. Alamäessä nuo juuri pakastaan erotetut ja esivalmistellut sukset olivat tökkineet ja näykkineet ja pyrkineet saattamaan hiihtäjänsä kumoon, ja ylämäessä olivat lipsuneet kuin kiusallaan. Mies oli saatellut hiihtokierroksensa jälkeen sukset ja sauvat nätissä nipussa aittansa ylimmille orsille ja pyrkinyt ne aktiivisesti sinne unohtamaan. Ja mitä tuo mies suksistaan sitten jo vuosia niiden hylkäämisen jälkeen totesi: "Sukset ovat hyvin vittumaiset vehkeet." Taidatko sen paremmin ja sivistyneemmin ilmaista ilman tuota nautinnollista voimasanaa. Et!

2 kommenttia:

vipen vaellus kirjoitti...

Voimasanat ovat tarkoitettu rehelliseen ja aitoon puheeseen Sivistyssanat epävarmaan ja umpimieliseen jokelteluun.
Kun tarvitaan voimaa käytetään voimasanaa. Ja asia tulee selväksi. Se on sivistystä, että saa itsensä ymmärretyksi.

Visa

Hannun Kaleeri kirjoitti...

Näin on, veljeni Visa.