Sovimme eilen aamupalaverissa, että pidetään jonakin aamuna aamuhartaus. Kannatus asialle ei ollut ihan sataa prosenttia, mutta demokratia ei kai aina ole paras mahdollinen tapa tehdä hyviä päätöksiä. Onhan meillä yhtenä palaverin jäsenenä eläkkeellä oleva kirkkoherra, pappi, jolla on papin oikeudet elämänsä loppuun saakka, jollei tuomiokapituli niitä pois vie. Ja häneltä ei vie, niin uskon.
Niinpä tänä aamuna varustauduin virsikirjan kanssa aamukahvipöytään, vaikka minulle onkin ohjeeksi annettu, että kyllä luterilaista kirkonmeininkiä ja uskonnonopetusta aivan hyvin voi vastaanottaa, mutta virsiä ei kannata opetella. No. Jokusen niistä osaan kouluajoilta, mutta en kovinkaan monta. Kirkkoherra kuitenkin puuttui palaverista. Lie ruustinna keksinyt hänelle tähdellisempää tekemistä näin loppiaisen aatoksi. Hartautta ei pidetty, mutta aivan yllättäin sain lahjaksi kylän patruunalta pelikortit, venäjällä painetut, ja jokaisessa kortissa on ortodoksikirkon kuva, kirkko sieltä ja kirkko täältä, muttei yhtään samanlaista tietenkään. Nyt minulla on kolme erilaista pakkaa pelikortteja: yksi Itellasta liikelahjaksi saatu lintupelikorttipakka, jossa talitiainen on nimetty väärään korttiin ja se kerrotaan pienessä saatelappusessa, yksi alastonpelikorttipakka Kanarialta somine kuvineen ja tämä uusi ortodoksikirkkopelikorttipakka. Leikillisesti voisin sanoa, että voin lentää hauskassa seurassa kirkkoretkelle.
Jäi siis aamusella hartaus papin puuttuessa pitämättä. Mutta aion kuitenkin viettää työpäivän päätteeksi iltasella pienen hartaushetken pelaamalla ortodoksipasianssia. Kyllä Jumala hyvän korttipelin päälle ymmärtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti