Viisimiljoonainen kansa valitsee 200 kansanedustajaa muutamasta puolueesta ja tätä kutsutaan ylevästi demokratiaksi. Jokaisella puolueella on puolueohjelma, jonka mukaan näiden kahdensadan kansanedustajan oletetaan toimivan. Joku on kirjoittanut ja päässään pähkäillyt ohjelman, johon sitten valittu kansanedustaja sitoutetaan puoluekuriin vedoten. Mutta entäs se demokratia? Eikö tällä periaatteella silloin riittäisi yksi edustaja puolueesta? Tä? Ajatteleppa ite!
Olen päivä päivältä vakuuttuneempi, että puolueiden aika on ehdottomasti ohi. Kun punaista viivaa vedettiin, asiat olivat toisin ja ehkä tarvittiin puolueiden kautta muutosta. Näin jälkikäteen voidaan ilkeästi ajatella, että punaisella viivalla estettiin kansaa nousemasta kunnolla kapinaan, vaikka vähän noustiinkin. Mutta nyt ovat ajat toiset ja sivistys on saavuttanut jokaisen ja kaikilla on suurinpiirtein yhtälainen mahdollisuus kylläiseen elämään. Nyt olisi jo korkea aika aivan todelliseen demokratiaan, jossa jokainen kansanedustajaehdokas voisi kertoa vain oman ideologiansa ja käydä tasapuolista keskustelua valitsijoidensa kanssa. Ja jos edustaja pettäisi äänestäjiensä luottamuksen tavalla tai toisella, hänet voitaisiin äänestää saman tien ulos. Mielestäni demokratia ei toteudu tällä neljän vuoden systeemillä, joka on riittävän pitkä aika ajaa oma etunsa mallikkaaseen kuntoon. Siinä helposti jää pääasia täyttämättä: kansan edun ajaminen. Tämä on nyt viime aikoina varsinkin niin törkeästi ja moneen kertaan nähty.
Entäs jos tätä maata johtaisivatkin ammattijohtajat? Joku sanoo sitä heti diktatuuriksi. Käytännössä tätä maata johtavatkin ammattilaiset, pelurit, diktaattorit. Nuo 200 kansanedustajaa ovat vain esirippu näyttämön edessä, 200 harvaa sylinteriä rivimoottorissa. Ja öljyä palaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti