Kuvitellaanpa, että koulu kutsuisi opettajan töihin viikoksi. Sanoisi, että tämä on tarjouspyyntö.
- Haluamme ennen palkkaamistasi tietää, mitä ja mihin hintaan sinä voit meille tarjota.
Opettaja opettaisi parhaansa mukaan, ja lapset olisivat hyvin tyytyväisiä. Mutta viikon jälkeen koulu sitten ilmoittaisi opettajalle, että hänen tarjouksensa on vähän kalliimpi kuin sen edellisellä viikolla olleen opettajan eikä hänen palvelustaan voitaisi niin ollen hyväksyä.
- Tarjouksesi oli hyvä ja se kyllä miellytti meitä ja lapsetkin tykkäsivät, mutta kun meillä katsotaan aina tuota hintaa.
Tässä vaiheessa liitto ärähtäisi ja haastaisi koulun oikeuteen. Liiton lakimiehet olisivat haukkoina paikalla ja pöllytys olisi ankaraa.
- Vai että näin teillä kuvitellaan voitavan käyttää opettajia ilmaisena työvoimana. Ei pojat (vaihtoehtoisesti tytöt) onnistu. Nyt lähdetään käräjätupaan.
Mutta meille yrittäjille tuo on tavallista arkea. Meiltä pyydetään tarjous ja usein tarjouksen mukaan pitää liittää lähes valmiita suunnitelmia. Työhön voi helposti kulua viikko, joskus paljon kauemminkin. Mukana kilpailussa voi olla kaksi, viisi, kymmenen yrittäjää ja vain yksi saa työstään palkan. Sekin on kovasti kilpaillen puristettu ja kiristetty pienelle katteelle.
No entäs sitten ne yrittäjien komeat autot ja suuret talot ja hulppevat kesämökit? Joskus natsaa tarjous kohdalle, ja olemmehan me kaiken kaikkiaan ahkeraa väkeä. Ja melko tervettä;-)
P.S. Opettaja on tässä vain esimerkkiammatti. Mikä tahansa muu porvarillinen palkkatyö kävisi esimerkiksi, mutta kotioloista johtuen tuo tuli ensimmäisenä mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti