Olipa kerran joulupukinmaa kaukana pohjoisessa lumen ja jään keskellä. Siellä ahkeroivat tontut ja pukki ja pukinmuori kaksitoista kuukautta vuodessa vain sen tähden, että koko muu maailma olisi voinut hyvin eikä pelkästään hyvin, vaan aina vain entistä paremmin. Olivat hyllyt täynnä lahjojen raaka-aineita ja käärepaperia, ja lihavia olivat ajoporot ja pulkka hyvässä tervassa.
Mutta kuinka ollakaan tulipa kerran huonompi aika ja finassikriisi. Tontut eivät sitä millään ymmärtäneet, mutta vaikka olisivat ymmärtäneetkin, ei se mitään olisi auttanut. Yhtäkkiä koko maailma vaan lakkasi toimimasta: raaka-ainetta ei ensin saanut ja kohta ei sitten ollut varaa ostaakaan. Olihan kaukana pohjoisessa metsää ja marjoja ja eläimiä ja kaloja ja jos oikein olisi haluttu, olisi vaan alettu tekemään noista omista aineista vähän vaatimattomampia joululahjoja. Niin. Tontut kyllä olisivat tehneet, mutta pukki ei jaksanut mokomaa murhetta ajatella, vaan jäi kesäkuun alussa kesälomalle. Tontut katsoivat silmät ymmyrkäisinä auringossa makaavaa joulupukkia. Tekemistä olisi ollut vaikka kuinka, mutta johtaja vaan makasi. Joulupukinmaa oli vaikeuksissa, mutta pukki vaan levitti aurinkorasvaa muutenkin rasvaiseen mahaansa ja nautti täysin siemauksin kesästä välittämättä ollenkaan tonttujen ja koko muun maan ahdingosta. Kyllä se joulu sieltä taas olisi ollut tulollaan, kun vaan kaikki yhdessä olisivat ahkerasti töitä tehneet.
Olipa kerran tuossa tarinassa juuri noin. Mutta oikeasti tuo pukki tietysti olisi ahkeroinut yhdessä tonttujen kanssa ja voittanut kaikki vaikeudet ahkeroimalla ja suunnittelemalla ja keksimällä mitä erilaisimpia ratkaisuja. Vai olisiko sittenkään?
Kansanedustajien loma päättyi syyskuun kahdeksantena vuonna 2009, kun se oli alkanut kesäkuun alussa. Olipa siis kerran ja lienee vielä tänäänkin. Minkäs sille me tontut mahdetaan. Ja kyllä me tontut tanssitaan;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti