Näetkö vanhan miehen, joka taulujansa raahaa. Vai "näetkö vanhan miehen, joka kärryjänsä työntää. Niihin kamaa haalii, mitä muilta yli jää." Nuo miehet ovat Mosse ja Mooses. Mosse ei paljon vaadi. Hän tyytyy tosi vähään, juuri siihen, mitä muilta jää. Mooses taas vaatii aivan kaiken, mutta ei taida näinä ankeina aikoina saada juuri mitään.
Mosse nostaa tyhjän pullon: 1,5 litraa, pet, pantti 40 centtiä. Mooses nostaa sauvaa, mutta sama meno jatkuu vuoren juurella ja meren rannalla. "Hyppää jätkä järveen!"
Mosse on entinen työnjohtaja. Oli kymppinä isossa, kansainvälisessä firmassa, mutta tulivat sitten vähän huonot ajat ja Mosse jouti mennä. Se otti koville ja kovasti otti Mossekin. Henki oli siinä touhussa mennä, muttei kuitenkaan irronnut hönkä miehestä aivan vähällä. Ja ne rippeet, mitä jäi, pitää yrittää pitää hengissä niillä roiskeilla, mitä muilta yli jää. Kiikun kaakun -elämää elää Mosse, mutta elää kuitenkin.
"Älä vieläkään varasta." Mooses raaputtelee vähän omiaan kivitauluihin, muttei väki siitäkään oikein innostu. "Vedä äijä v....u päähän ja pakene vuorille!" Ja Mooses ottaa ihmisen sanoista vaarin ja nousee ylös vuorille aivan pilvirajaan saakka. Siellä miettii Mooses miestä nimeltä Mosse: "No. Tuo paskalta haiseva sälli ei ainakaan varasta. Se ottaa vaan, mitä muilta yli jää. Onhan sekin jotain." Kymmenestä kivitaulusta nikkaroi Mooses vuorenhuipulle tuulensuojan. "Jotakin edes...tuulensuojaa...mokomista."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti